21.9.2011

Veriryhmädieetti, osa2

Olen anonyymi bloggaaja. En toitota maailmalle nimeäni, mutten toisaalta paukuta tekstissäni mitään sellaistakaan fantasiaa, etteikö tätä voisi joku tuttunikin lukea. Olen siis rehellinen, mutta jokseenkin kaino harrastukseni suhteen.

Tässä kohtaa sivuhuomautuksena, että anonyymin netin puoltajat saavat ääneni seuraavissa vaaleissa. Paitsi jos ovat persuja. Tai kepuja. Tai vihreitä. Mutta kuitenkin - vapaa sisällöntuotto rulaa, lieveilmiöistä huolimatta.

Anteeksi ajatuksieni rönsähdys, pakko oli sivuta näin tärkeää off-topicia. Pointtini oli siis se, etten kerro kirjoittamisistani muille ja vaikken ajatuksiani juuri sensuroi, ei tässä blogissa julistetut mielipiteet ja aiheet juuri vilahtele päivittäisessä dänkä-dänkässäni.

Siksipä oli pienoinen yllätys, että ajauduin eilen laihdutuskeskusteluun naiskollegan kera ja erityisen äimistyttävää se, että päätopikki oli äskettäinen aiheeni, veriryhmädieetti.

Minähän dumasin hurmeryhmälaihiksen osastoon aromipesä, mutta kun kuuntelin kohtuullisen täysipäistä naistyötoveriani yhden lounastauon verran, olin jo hetken valmis tarkistamaan näkökantojani dieetin toimivuuden suhteen. Onneksi minua on vaikea käännyttää ilman asetta.

Tajusin nimittäin pian rivien välistä seuraavat seikat:
-Pirkko (nimi muutettu) oli selvästi rajoittanut ravinnonsaantiaan siitä yksinkertaisesta syystä, että moni ruoka-aine oli kiellettyjen listalla
-Ruokien joukosta oli poistunut ne epäterveellisimmät ja lihottavimmat (itse asiassa kaikkien veriryhmien ohjeistus on hyvinkin terveellinen)
-Pirkko (nimi edelleen muutettu) oli aloittanut päivittäiset, tunnin kävelylenkit

Siispä kollegani oli aloittanut fysiikan lakien mukaisen laihdutuskuurin, vaikka luuli toteuttavansa jotain ihan muuta. En hennonut oikoa vääräuskoista, joten tyydyin nyökkäilemään ja ihailemaan jo hieman kaventunutta olemusta.

Lukekoon totuuden sitten vaikka blogistani, prkl.

20.9.2011

Voidelkaa leipäni juuri kirnutulla voilla, kiitos

Asiat tapahtuvat sykleissä, historia toistaa itseään ja neonväriverkkarit hermeettisillä krokotiililogoilla odottavat nurkan takana. Saattepa nähdä. Sanokaa minun sanoneen. Kiitätte minua vielä.

Elintarviketeollisuus teki vuosien työn vastatakseen kevyttuotteiden kasvavaan kysyntään hyvinvoinnin ja kauneusihanteiden nimissä ja mitäs sitten tapahtuikaan? Kansa vain lihoi ja päätteli suuressa viisaudessaan, että sehän on kevyttuotteiden syytä.

Uusin hippulavingutus kansan syvissä riveissä onkin puskea wanhan ajan voita ja kermaa ja läskilotinaa joka paikkaan, sivulauseessa hiukan karpata ja väittää, että nyt tämä elämä muuttui terveelliseksi kertaheitolla ja vireystasokin ihan huipussaan ja painokin tippuu kuin Nokian kurssi.

Ei se niin mene, tana.

Itse välttelen kaikkea ultrakevyttä mauttomuutensa vuoksi ja aspartaamia siksi, ettei se satu sopimaan tällaisen kevytrakenteisen tytönhupakon pikkumasulle, mutta ei ylimääräisen rasvan, suolan ja sokerin karsiminen ja karttaminen turhaa ole - ei missään tapauksessa!

Kysymys kun on lopultakin vain nautintojen kohtuudesta ja siitä toitottamani maailman parhaan laihdutuskirjan "lukion fysiikka, osa 1" ohjeistuksesta.

19.9.2011

Ämmä

Olen mies. Kirveellä veistetyn komea, isokokoinen, pahatapainen ja ilkeämielinen, joskus harvoin jopa siedettävä persoona, mutta ennen muuta Mies, eduskuntatalon kokoisella M-kirjaimella ja egolla.

En lue Miesten lehtiä, koska mielestäni miehille ei ole lehtiä. Ne yleisimmät mieskohderyhmää lipovat läpyskät ovat täynnä tekniikka tai tavaraa, eikä kumpikaan kiinnosta minua irtonumerohinnan vertaa. Autolla pääsee minun maailmassani paikasta A paikkaan B, ja naiset ovat mukavempia livenä kutiteltuna. Aina välillä markkinoille puskee jokin metromiehille suunnattu viritelmä, mutta koska ne useimmiten noudattavat naistenlehtikaavaa skragaesittelyineen ja syväluotaavine ei-kiinnosta-ketään-haastatteluineen, on yleensä vain kyse kuukausista, kun aviisi monttubiletetään unholaan.

Tahtoo vain sanoa, että kukaan ei ymmärrä suomalaisen miehen sielunmaisemaa. Tai sitten ketään ei kiinnosta.

Olenkin tyydyttänyt loputonta lukunälkääni naistenlehdillä. Ne ovat ennakkoaavistusteni mukaisesti kaavamaisia, tekopyhiä, korneja...mutta kierolla tavalla viihdyttäviä (usein toki tietämättään), joka kai on niiden olemassaolon perustarkoitus.

Mutta nolottaahan se silti, näin miehenä. Olla ämmä.

16.9.2011

Palautuminen

Muinaisteininä tuli usein rännättyä perjantai-illasta varhaiseen lauantaiaamuun, huolimatta viikonlopun työvuorosta, joka alkoi lauantaimakkaran nimipäivänä klo 8. Aamuöinen kotiutuminen oli tapahtunut joskus neljän, viiden hujakoilla ja kun työn kunniaksi viritetty herätyskello (huutava mutsi) oli saanut kylän viimeisen mohikaanin ylös, oli tunnelma kieltämättä hieman ankea. Väsynytkin. Krapulainen.

Mutta annas olla, kun pesaisit hampaat atsonsinisellä Pepsodentilla - krapula oli muisto vain. Sitä se oli, huikean aineenvaihdunnan nuoruutta.

Nykyään jos erehdyt törpöttelemään yhden illan, kostautuu se kahden päivän viiltävänä krapulana. Kahden päivän keittosessiosta rankaistaan neljän päivän ripulioksetusaivovauriolla. Alkoholistin uraa suunnitteleville tiedoksi, että tämän jälkeen krapula ei juuri pahene, neljä päivää kidutusta on maksimihinta juomisen nautinnoista.

Mutta asiaan: palautuminen ei rajoittunut pelkästään krapulatunteeseen. Muistan treenanneeni kuusikin kertaa viikossa ilman pelkoa ylikunnosta, mutta nykyään tuntuu neljä harjoitusta viikkoa kohden olevan jonkinlainen katto sille, mitä lihakset kestävät palautuakseen edes siedettävästi. Kolme salikertaa per viikko olisi optimi, mutten ole koskaan oikein ymmärtänyt sanontaa "less is more".

Siispä huomisaamunakin suuntaan taas salille tekemään viikon neljännen harjoituksen ja lauantaiaamu kuluu lihasten narinaa kuunnellessa. Ellen sitten erehdy perjantain kunniaksi baariin, itseäni palkitsemaan, jolloin lihasten vastalauseet ovat murheista pienimmät.

14.9.2011

Veriryhmädieetti

Aika moneen erilaiseen dieettiin olen elämäni aikana törmännyt, mutta veriryhmädieetti menee kyllä huuhaa-kaistalla oikealta ohi kaikesta muusta.

Tämä typerä hihhulismi perustuu siis siihen uskomukseen, että tietyn veriryhmän omaavat ihmiset olisivat keskenään samanlaisia ravintotarpeittensa suhteen.

Heti kärkeen tärkein pointti: yhdessäkään tutkimuksessa ei ole löydetty ainuttakaan todistetta sen puolesta, että veriryhmällä olisi merkitystä suhteessa nautittuun ravintoon.

Siis täyttä paskaa. Aivan totaalista kukkua. Ja jos joku kehtaa olla toista mieltä, niin linkkiä todistusaineistoon, kiitos.

Koko ideologia perustuu ihmisten luontaiseen tarpeeseen uskoa luokitteluun (olen kauris ja siksi niin eloisa) ja muista tutkimuksista ympätyn näennäistieteellisen mambojambon viljelyyn. Vai mitä sanotte seuraavista täysin käsittämättömistä ja todistamattomista väitteistä: "Liha sulaa A-verisellä huonosti ja muuttuu lähinnä rasvaksi", "Maitotuotteet ja jodipitoiset merenantimet kuten merilevä lisäävät insuliinihormonin eritystä AB-verisillä", "O-verisillä on taipumusta kilpirauhasen vajaatoimintaan" WHAT?

Kun kerran vihapuheen levittäminen on kielletty netissä, eikö samalla voisi säätää kuolemantuomion tai jonkun vielä ankaramman rangaistuksen tällaisen roskan levittämisestä?

Kokonaan toinen asia on se, että veriryhmien jakaumat väestössä noudattelevat maantieteellistä sijaintia - Suomessa yleisin veriryhmä on muistaakseni A+ ja Jenkeissä O+. Geneettisesti jenkit ja suomalaiset kyllä eroavat, sitä en kiistä, mutta veriryhmään viittaaminen lihomisen syynä on vähän sama kuin klassinen esimerkki siitä, että jäätelökulutuksen kasvu lisää hukkumiskuolemia - jos siis kielletään jäätelö, hukkumiset vähenevät, right?

Salipoliisi

Aamusalittamisessa on muitakin hyviä puolia, kuin ainainen univelka ja lehdenjakajaan törmääminen. Taisin näitä itseäni salilla riepovia juttuja jo aiemmin analysoida, mutta otetaanpa kertauksena iltasalien ärsyttävimmät karikatyyrit:

1. Sosialisoijat
Moikkaavat saapuessaan kaikkea ja kaikkia jukkapalmusta alkaen, höpöttävät jonninjoutavia keskenään tai viattomille kanssatreenaajille ja tekevät tunnin aikana yhden sarjan minimipainoilla. Työpaikan kahvikeskusteluissa ylpeilevät narukäsiensä olevan vain ja ainoastaan säännöllisen saliharrastusasketismin tuottamaa tulosta.

2. Sottapytyt
Sikaniskahikoilijat, joiden elämäntehtäväksi on muodostunut hien hajun ja Laatokan kokoisten lammikoiden jättäminen kaikkiin vierailluihin laitteisiin. Jättävät painot tankoihin jos vain suinkin pystyvät, haisevat käsittämättömän pahoilta.

3. Ähkijät
Otsasuoni pinkeänä äheltävät tosikot, jotka pytyllä istuessaankin kevyesti karjahtelevat onnistunutta suoritustaan. Näihin haluaa aina törmätessään soveltaa leveää jeesusteippiä.

4. Peilaajat
Salin peilejä voi käyttää oikeaoppisen suorituksen takaamiseksi tai itsensä ihailevaan peilaamiseen. Oikeaoppinen peilaaja katsoo liikehdintäänsä kaikissa tilanteissa; narsismia pöyhkeimmillään (ja ärsyttävimmillään).

5. Deittaajat
Ei sieltä salilta naista saa, senkin sääliöt.

Niin - kävin siis iltasalilla vaihteeksi.

12.9.2011

Haluan aloittaa aamuni klo 5

Tarvitsisin lisää aikaa vuorokauteeni tai salin, joka aukaisee ovensa jo klo 5. Nytkin kuudelta alkanut rypistely otti tehokkaasti tehtynä sen kolme varttia, jonka jälkeen syöksyn kotiin suihkuun-vaatteidenvaihtoon-takaisin autoon ja...niin. Kehä. Tuo Luciferin lahja pääkaupunkiseutulaisille.

Kaltaiselleni lyhytpinnalle Kehä ykkönen on sama kuin juoksevan laardin kaato verenkiertoon kolestrolipotilaalle. Kuolemaksi se vielä koituu joku päivä. Muutaman kerran yrittänyt sukkuloida pikkukatujen vaihtoehtoreittejä, mutta eipä vain kannata sekään, liian hidasta ja ruuhkaisaa.

Teknisesti Kehällä voisi ajaa sujuvasti yli satasta, ruuhkassakin, mutta jotenkin vain ne muutamat iisakinkirkkotyömaat ja solmukohdat jumiuttavat homman joka ikinen aamu ja keskituntinopeus on kolmenkympin korvilla. Kuinka kätevää.

Pieni lohtu: salilla ei ollut ruuhkaa.