Olen anonyymi bloggaaja. En toitota maailmalle nimeäni, mutten toisaalta paukuta tekstissäni mitään sellaistakaan fantasiaa, etteikö tätä voisi joku tuttunikin lukea. Olen siis rehellinen, mutta jokseenkin kaino harrastukseni suhteen.
Tässä kohtaa sivuhuomautuksena, että anonyymin netin puoltajat saavat ääneni seuraavissa vaaleissa. Paitsi jos ovat persuja. Tai kepuja. Tai vihreitä. Mutta kuitenkin - vapaa sisällöntuotto rulaa, lieveilmiöistä huolimatta.
Anteeksi ajatuksieni rönsähdys, pakko oli sivuta näin tärkeää off-topicia. Pointtini oli siis se, etten kerro kirjoittamisistani muille ja vaikken ajatuksiani juuri sensuroi, ei tässä blogissa julistetut mielipiteet ja aiheet juuri vilahtele päivittäisessä dänkä-dänkässäni.
Siksipä oli pienoinen yllätys, että ajauduin eilen laihdutuskeskusteluun naiskollegan kera ja erityisen äimistyttävää se, että päätopikki oli äskettäinen aiheeni, veriryhmädieetti.
Minähän dumasin hurmeryhmälaihiksen osastoon aromipesä, mutta kun kuuntelin kohtuullisen täysipäistä naistyötoveriani yhden lounastauon verran, olin jo hetken valmis tarkistamaan näkökantojani dieetin toimivuuden suhteen. Onneksi minua on vaikea käännyttää ilman asetta.
Tajusin nimittäin pian rivien välistä seuraavat seikat:
-Pirkko (nimi muutettu) oli selvästi rajoittanut ravinnonsaantiaan siitä yksinkertaisesta syystä, että moni ruoka-aine oli kiellettyjen listalla
-Ruokien joukosta oli poistunut ne epäterveellisimmät ja lihottavimmat (itse asiassa kaikkien veriryhmien ohjeistus on hyvinkin terveellinen)
-Pirkko (nimi edelleen muutettu) oli aloittanut päivittäiset, tunnin kävelylenkit
Siispä kollegani oli aloittanut fysiikan lakien mukaisen laihdutuskuurin, vaikka luuli toteuttavansa jotain ihan muuta. En hennonut oikoa vääräuskoista, joten tyydyin nyökkäilemään ja ihailemaan jo hieman kaventunutta olemusta.
Lukekoon totuuden sitten vaikka blogistani, prkl.
21.9.2011
20.9.2011
Voidelkaa leipäni juuri kirnutulla voilla, kiitos
Asiat tapahtuvat sykleissä, historia toistaa itseään ja neonväriverkkarit hermeettisillä krokotiililogoilla odottavat nurkan takana. Saattepa nähdä. Sanokaa minun sanoneen. Kiitätte minua vielä.
Elintarviketeollisuus teki vuosien työn vastatakseen kevyttuotteiden kasvavaan kysyntään hyvinvoinnin ja kauneusihanteiden nimissä ja mitäs sitten tapahtuikaan? Kansa vain lihoi ja päätteli suuressa viisaudessaan, että sehän on kevyttuotteiden syytä.
Uusin hippulavingutus kansan syvissä riveissä onkin puskea wanhan ajan voita ja kermaa ja läskilotinaa joka paikkaan, sivulauseessa hiukan karpata ja väittää, että nyt tämä elämä muuttui terveelliseksi kertaheitolla ja vireystasokin ihan huipussaan ja painokin tippuu kuin Nokian kurssi.
Ei se niin mene, tana.
Itse välttelen kaikkea ultrakevyttä mauttomuutensa vuoksi ja aspartaamia siksi, ettei se satu sopimaan tällaisen kevytrakenteisen tytönhupakon pikkumasulle, mutta ei ylimääräisen rasvan, suolan ja sokerin karsiminen ja karttaminen turhaa ole - ei missään tapauksessa!
Kysymys kun on lopultakin vain nautintojen kohtuudesta ja siitä toitottamani maailman parhaan laihdutuskirjan "lukion fysiikka, osa 1" ohjeistuksesta.
Elintarviketeollisuus teki vuosien työn vastatakseen kevyttuotteiden kasvavaan kysyntään hyvinvoinnin ja kauneusihanteiden nimissä ja mitäs sitten tapahtuikaan? Kansa vain lihoi ja päätteli suuressa viisaudessaan, että sehän on kevyttuotteiden syytä.
Uusin hippulavingutus kansan syvissä riveissä onkin puskea wanhan ajan voita ja kermaa ja läskilotinaa joka paikkaan, sivulauseessa hiukan karpata ja väittää, että nyt tämä elämä muuttui terveelliseksi kertaheitolla ja vireystasokin ihan huipussaan ja painokin tippuu kuin Nokian kurssi.
Ei se niin mene, tana.
Itse välttelen kaikkea ultrakevyttä mauttomuutensa vuoksi ja aspartaamia siksi, ettei se satu sopimaan tällaisen kevytrakenteisen tytönhupakon pikkumasulle, mutta ei ylimääräisen rasvan, suolan ja sokerin karsiminen ja karttaminen turhaa ole - ei missään tapauksessa!
Kysymys kun on lopultakin vain nautintojen kohtuudesta ja siitä toitottamani maailman parhaan laihdutuskirjan "lukion fysiikka, osa 1" ohjeistuksesta.
19.9.2011
Ämmä
Olen mies. Kirveellä veistetyn komea, isokokoinen, pahatapainen ja ilkeämielinen, joskus harvoin jopa siedettävä persoona, mutta ennen muuta Mies, eduskuntatalon kokoisella M-kirjaimella ja egolla.
En lue Miesten lehtiä, koska mielestäni miehille ei ole lehtiä. Ne yleisimmät mieskohderyhmää lipovat läpyskät ovat täynnä tekniikka tai tavaraa, eikä kumpikaan kiinnosta minua irtonumerohinnan vertaa. Autolla pääsee minun maailmassani paikasta A paikkaan B, ja naiset ovat mukavempia livenä kutiteltuna. Aina välillä markkinoille puskee jokin metromiehille suunnattu viritelmä, mutta koska ne useimmiten noudattavat naistenlehtikaavaa skragaesittelyineen ja syväluotaavine ei-kiinnosta-ketään-haastatteluineen, on yleensä vain kyse kuukausista, kun aviisi monttubiletetään unholaan.
Tahtoo vain sanoa, että kukaan ei ymmärrä suomalaisen miehen sielunmaisemaa. Tai sitten ketään ei kiinnosta.
Olenkin tyydyttänyt loputonta lukunälkääni naistenlehdillä. Ne ovat ennakkoaavistusteni mukaisesti kaavamaisia, tekopyhiä, korneja...mutta kierolla tavalla viihdyttäviä (usein toki tietämättään), joka kai on niiden olemassaolon perustarkoitus.
Mutta nolottaahan se silti, näin miehenä. Olla ämmä.
En lue Miesten lehtiä, koska mielestäni miehille ei ole lehtiä. Ne yleisimmät mieskohderyhmää lipovat läpyskät ovat täynnä tekniikka tai tavaraa, eikä kumpikaan kiinnosta minua irtonumerohinnan vertaa. Autolla pääsee minun maailmassani paikasta A paikkaan B, ja naiset ovat mukavempia livenä kutiteltuna. Aina välillä markkinoille puskee jokin metromiehille suunnattu viritelmä, mutta koska ne useimmiten noudattavat naistenlehtikaavaa skragaesittelyineen ja syväluotaavine ei-kiinnosta-ketään-haastatteluineen, on yleensä vain kyse kuukausista, kun aviisi monttubiletetään unholaan.
Tahtoo vain sanoa, että kukaan ei ymmärrä suomalaisen miehen sielunmaisemaa. Tai sitten ketään ei kiinnosta.
Olenkin tyydyttänyt loputonta lukunälkääni naistenlehdillä. Ne ovat ennakkoaavistusteni mukaisesti kaavamaisia, tekopyhiä, korneja...mutta kierolla tavalla viihdyttäviä (usein toki tietämättään), joka kai on niiden olemassaolon perustarkoitus.
Mutta nolottaahan se silti, näin miehenä. Olla ämmä.
16.9.2011
Palautuminen
Muinaisteininä tuli usein rännättyä perjantai-illasta varhaiseen lauantaiaamuun, huolimatta viikonlopun työvuorosta, joka alkoi lauantaimakkaran nimipäivänä klo 8. Aamuöinen kotiutuminen oli tapahtunut joskus neljän, viiden hujakoilla ja kun työn kunniaksi viritetty herätyskello (huutava mutsi) oli saanut kylän viimeisen mohikaanin ylös, oli tunnelma kieltämättä hieman ankea. Väsynytkin. Krapulainen.
Mutta annas olla, kun pesaisit hampaat atsonsinisellä Pepsodentilla - krapula oli muisto vain. Sitä se oli, huikean aineenvaihdunnan nuoruutta.
Nykyään jos erehdyt törpöttelemään yhden illan, kostautuu se kahden päivän viiltävänä krapulana. Kahden päivän keittosessiosta rankaistaan neljän päivän ripulioksetusaivovauriolla. Alkoholistin uraa suunnitteleville tiedoksi, että tämän jälkeen krapula ei juuri pahene, neljä päivää kidutusta on maksimihinta juomisen nautinnoista.
Mutta asiaan: palautuminen ei rajoittunut pelkästään krapulatunteeseen. Muistan treenanneeni kuusikin kertaa viikossa ilman pelkoa ylikunnosta, mutta nykyään tuntuu neljä harjoitusta viikkoa kohden olevan jonkinlainen katto sille, mitä lihakset kestävät palautuakseen edes siedettävästi. Kolme salikertaa per viikko olisi optimi, mutten ole koskaan oikein ymmärtänyt sanontaa "less is more".
Siispä huomisaamunakin suuntaan taas salille tekemään viikon neljännen harjoituksen ja lauantaiaamu kuluu lihasten narinaa kuunnellessa. Ellen sitten erehdy perjantain kunniaksi baariin, itseäni palkitsemaan, jolloin lihasten vastalauseet ovat murheista pienimmät.
Mutta annas olla, kun pesaisit hampaat atsonsinisellä Pepsodentilla - krapula oli muisto vain. Sitä se oli, huikean aineenvaihdunnan nuoruutta.
Nykyään jos erehdyt törpöttelemään yhden illan, kostautuu se kahden päivän viiltävänä krapulana. Kahden päivän keittosessiosta rankaistaan neljän päivän ripulioksetusaivovauriolla. Alkoholistin uraa suunnitteleville tiedoksi, että tämän jälkeen krapula ei juuri pahene, neljä päivää kidutusta on maksimihinta juomisen nautinnoista.
Mutta asiaan: palautuminen ei rajoittunut pelkästään krapulatunteeseen. Muistan treenanneeni kuusikin kertaa viikossa ilman pelkoa ylikunnosta, mutta nykyään tuntuu neljä harjoitusta viikkoa kohden olevan jonkinlainen katto sille, mitä lihakset kestävät palautuakseen edes siedettävästi. Kolme salikertaa per viikko olisi optimi, mutten ole koskaan oikein ymmärtänyt sanontaa "less is more".
Siispä huomisaamunakin suuntaan taas salille tekemään viikon neljännen harjoituksen ja lauantaiaamu kuluu lihasten narinaa kuunnellessa. Ellen sitten erehdy perjantain kunniaksi baariin, itseäni palkitsemaan, jolloin lihasten vastalauseet ovat murheista pienimmät.
14.9.2011
Veriryhmädieetti
Aika moneen erilaiseen dieettiin olen elämäni aikana törmännyt, mutta veriryhmädieetti menee kyllä huuhaa-kaistalla oikealta ohi kaikesta muusta.
Tämä typerä hihhulismi perustuu siis siihen uskomukseen, että tietyn veriryhmän omaavat ihmiset olisivat keskenään samanlaisia ravintotarpeittensa suhteen.
Heti kärkeen tärkein pointti: yhdessäkään tutkimuksessa ei ole löydetty ainuttakaan todistetta sen puolesta, että veriryhmällä olisi merkitystä suhteessa nautittuun ravintoon.
Siis täyttä paskaa. Aivan totaalista kukkua. Ja jos joku kehtaa olla toista mieltä, niin linkkiä todistusaineistoon, kiitos.
Koko ideologia perustuu ihmisten luontaiseen tarpeeseen uskoa luokitteluun (olen kauris ja siksi niin eloisa) ja muista tutkimuksista ympätyn näennäistieteellisen mambojambon viljelyyn. Vai mitä sanotte seuraavista täysin käsittämättömistä ja todistamattomista väitteistä: "Liha sulaa A-verisellä huonosti ja muuttuu lähinnä rasvaksi", "Maitotuotteet ja jodipitoiset merenantimet kuten merilevä lisäävät insuliinihormonin eritystä AB-verisillä", "O-verisillä on taipumusta kilpirauhasen vajaatoimintaan" WHAT?
Kun kerran vihapuheen levittäminen on kielletty netissä, eikö samalla voisi säätää kuolemantuomion tai jonkun vielä ankaramman rangaistuksen tällaisen roskan levittämisestä?
Kokonaan toinen asia on se, että veriryhmien jakaumat väestössä noudattelevat maantieteellistä sijaintia - Suomessa yleisin veriryhmä on muistaakseni A+ ja Jenkeissä O+. Geneettisesti jenkit ja suomalaiset kyllä eroavat, sitä en kiistä, mutta veriryhmään viittaaminen lihomisen syynä on vähän sama kuin klassinen esimerkki siitä, että jäätelökulutuksen kasvu lisää hukkumiskuolemia - jos siis kielletään jäätelö, hukkumiset vähenevät, right?
Tämä typerä hihhulismi perustuu siis siihen uskomukseen, että tietyn veriryhmän omaavat ihmiset olisivat keskenään samanlaisia ravintotarpeittensa suhteen.
Heti kärkeen tärkein pointti: yhdessäkään tutkimuksessa ei ole löydetty ainuttakaan todistetta sen puolesta, että veriryhmällä olisi merkitystä suhteessa nautittuun ravintoon.
Siis täyttä paskaa. Aivan totaalista kukkua. Ja jos joku kehtaa olla toista mieltä, niin linkkiä todistusaineistoon, kiitos.
Koko ideologia perustuu ihmisten luontaiseen tarpeeseen uskoa luokitteluun (olen kauris ja siksi niin eloisa) ja muista tutkimuksista ympätyn näennäistieteellisen mambojambon viljelyyn. Vai mitä sanotte seuraavista täysin käsittämättömistä ja todistamattomista väitteistä: "Liha sulaa A-verisellä huonosti ja muuttuu lähinnä rasvaksi", "Maitotuotteet ja jodipitoiset merenantimet kuten merilevä lisäävät insuliinihormonin eritystä AB-verisillä", "O-verisillä on taipumusta kilpirauhasen vajaatoimintaan" WHAT?
Kun kerran vihapuheen levittäminen on kielletty netissä, eikö samalla voisi säätää kuolemantuomion tai jonkun vielä ankaramman rangaistuksen tällaisen roskan levittämisestä?
Kokonaan toinen asia on se, että veriryhmien jakaumat väestössä noudattelevat maantieteellistä sijaintia - Suomessa yleisin veriryhmä on muistaakseni A+ ja Jenkeissä O+. Geneettisesti jenkit ja suomalaiset kyllä eroavat, sitä en kiistä, mutta veriryhmään viittaaminen lihomisen syynä on vähän sama kuin klassinen esimerkki siitä, että jäätelökulutuksen kasvu lisää hukkumiskuolemia - jos siis kielletään jäätelö, hukkumiset vähenevät, right?
Salipoliisi
Aamusalittamisessa on muitakin hyviä puolia, kuin ainainen univelka ja lehdenjakajaan törmääminen. Taisin näitä itseäni salilla riepovia juttuja jo aiemmin analysoida, mutta otetaanpa kertauksena iltasalien ärsyttävimmät karikatyyrit:
1. Sosialisoijat
Moikkaavat saapuessaan kaikkea ja kaikkia jukkapalmusta alkaen, höpöttävät jonninjoutavia keskenään tai viattomille kanssatreenaajille ja tekevät tunnin aikana yhden sarjan minimipainoilla. Työpaikan kahvikeskusteluissa ylpeilevät narukäsiensä olevan vain ja ainoastaan säännöllisen saliharrastusasketismin tuottamaa tulosta.
2. Sottapytyt
Sikaniskahikoilijat, joiden elämäntehtäväksi on muodostunut hien hajun ja Laatokan kokoisten lammikoiden jättäminen kaikkiin vierailluihin laitteisiin. Jättävät painot tankoihin jos vain suinkin pystyvät, haisevat käsittämättömän pahoilta.
3. Ähkijät
Otsasuoni pinkeänä äheltävät tosikot, jotka pytyllä istuessaankin kevyesti karjahtelevat onnistunutta suoritustaan. Näihin haluaa aina törmätessään soveltaa leveää jeesusteippiä.
4. Peilaajat
Salin peilejä voi käyttää oikeaoppisen suorituksen takaamiseksi tai itsensä ihailevaan peilaamiseen. Oikeaoppinen peilaaja katsoo liikehdintäänsä kaikissa tilanteissa; narsismia pöyhkeimmillään (ja ärsyttävimmillään).
5. Deittaajat
Ei sieltä salilta naista saa, senkin sääliöt.
Niin - kävin siis iltasalilla vaihteeksi.
1. Sosialisoijat
Moikkaavat saapuessaan kaikkea ja kaikkia jukkapalmusta alkaen, höpöttävät jonninjoutavia keskenään tai viattomille kanssatreenaajille ja tekevät tunnin aikana yhden sarjan minimipainoilla. Työpaikan kahvikeskusteluissa ylpeilevät narukäsiensä olevan vain ja ainoastaan säännöllisen saliharrastusasketismin tuottamaa tulosta.
2. Sottapytyt
Sikaniskahikoilijat, joiden elämäntehtäväksi on muodostunut hien hajun ja Laatokan kokoisten lammikoiden jättäminen kaikkiin vierailluihin laitteisiin. Jättävät painot tankoihin jos vain suinkin pystyvät, haisevat käsittämättömän pahoilta.
3. Ähkijät
Otsasuoni pinkeänä äheltävät tosikot, jotka pytyllä istuessaankin kevyesti karjahtelevat onnistunutta suoritustaan. Näihin haluaa aina törmätessään soveltaa leveää jeesusteippiä.
4. Peilaajat
Salin peilejä voi käyttää oikeaoppisen suorituksen takaamiseksi tai itsensä ihailevaan peilaamiseen. Oikeaoppinen peilaaja katsoo liikehdintäänsä kaikissa tilanteissa; narsismia pöyhkeimmillään (ja ärsyttävimmillään).
5. Deittaajat
Ei sieltä salilta naista saa, senkin sääliöt.
Niin - kävin siis iltasalilla vaihteeksi.
12.9.2011
Haluan aloittaa aamuni klo 5
Tarvitsisin lisää aikaa vuorokauteeni tai salin, joka aukaisee ovensa jo klo 5. Nytkin kuudelta alkanut rypistely otti tehokkaasti tehtynä sen kolme varttia, jonka jälkeen syöksyn kotiin suihkuun-vaatteidenvaihtoon-takaisin autoon ja...niin. Kehä. Tuo Luciferin lahja pääkaupunkiseutulaisille.
Kaltaiselleni lyhytpinnalle Kehä ykkönen on sama kuin juoksevan laardin kaato verenkiertoon kolestrolipotilaalle. Kuolemaksi se vielä koituu joku päivä. Muutaman kerran yrittänyt sukkuloida pikkukatujen vaihtoehtoreittejä, mutta eipä vain kannata sekään, liian hidasta ja ruuhkaisaa.
Teknisesti Kehällä voisi ajaa sujuvasti yli satasta, ruuhkassakin, mutta jotenkin vain ne muutamat iisakinkirkkotyömaat ja solmukohdat jumiuttavat homman joka ikinen aamu ja keskituntinopeus on kolmenkympin korvilla. Kuinka kätevää.
Pieni lohtu: salilla ei ollut ruuhkaa.
Kaltaiselleni lyhytpinnalle Kehä ykkönen on sama kuin juoksevan laardin kaato verenkiertoon kolestrolipotilaalle. Kuolemaksi se vielä koituu joku päivä. Muutaman kerran yrittänyt sukkuloida pikkukatujen vaihtoehtoreittejä, mutta eipä vain kannata sekään, liian hidasta ja ruuhkaisaa.
Teknisesti Kehällä voisi ajaa sujuvasti yli satasta, ruuhkassakin, mutta jotenkin vain ne muutamat iisakinkirkkotyömaat ja solmukohdat jumiuttavat homman joka ikinen aamu ja keskituntinopeus on kolmenkympin korvilla. Kuinka kätevää.
Pieni lohtu: salilla ei ollut ruuhkaa.
9.9.2011
Lihavuusleikkaukset
En usko raamatun luomiskertomukseen. Tätä palloa ei näperretty kasaan kuudessa työpäivässä, vaikka olisi kuinka sukkelat sakset. Darwinin evoluutioteoria on paljon lähempänä omaa ajatusmaailmaani.
Joitakin tuhansia vuosia sitten esi-isämme vielä kirmailivat savanneilla antiloopien perässä kivet kädessään ja käyttivät lähes koko päivänsä ruoan hankintaan. Uskoisin, että läski-per-luola oli sula mahdottomuus tuossa yhteiskunnassa.
Tuottavuuden noustessa köyhimmälläkin länkkärillä on tarpeeksi taaloja syödä itsensä muodottomaksi läskiksi. Viitatessani valuuttaan osoitan syyttävän sormeni ennen kaikkea Jenkkilän suuntaan, jossa on lähdetty ratkomaan ongelmaa perinteisesti pylly kohti puun latvaa, seurauksia minimoiden ja todellista syytä karttaen.
Elintarvikevalmistajilta vaaditaan jatkossa vastuullisuutta - ei saa tuputtaa ylenmäärin lihottavaa ruokaa, valikoimiin pitää lisätä terveyttä edistäviä vaihtoehtoja jiiänee. Ja toisella luukulla myydään niitä taalan purilaisia TPT-kansalle, koska mikään muu ei oikeasti myy, vaihtoehdoista huolimatta.
Kun tyhmärumaläski kansanosa sitten kaikesta ohjailusta huolimatta lihoo, on ratkaisu kirurginen - joko kireähkö ponnari vatsalaukun ympärille tai samaisen veskan koon minimointi hernepussivetoiseksi vatsahappokattilaksi.
Kätevää, eikö?
Paitsi että Darwinin teoria ei tue opittujen asioiden siirtymistä sukupolvelta toiselle. Eli jokainen uusi sukupolvi lihoo entistä enemmän, entistä nuorempana, eikä missään vaiheessa tajuta puhaltaa peliä poikki keskittymällä syyhyn - miksi jenkit lihovat?
Hauska yksityiskohta koskien noita lihavuusleikkauksia - ainakin Suomessa - on se, että päästäkseen leikkaukseen potilaan on ensin laihdutettava! Useimmat onnistuvat, josta voisi päätellä leikkauksenkin olevan turha; motivaatio laihduttamiselle on vain aiemmin ollut huono.
Joitakin tuhansia vuosia sitten esi-isämme vielä kirmailivat savanneilla antiloopien perässä kivet kädessään ja käyttivät lähes koko päivänsä ruoan hankintaan. Uskoisin, että läski-per-luola oli sula mahdottomuus tuossa yhteiskunnassa.
Tuottavuuden noustessa köyhimmälläkin länkkärillä on tarpeeksi taaloja syödä itsensä muodottomaksi läskiksi. Viitatessani valuuttaan osoitan syyttävän sormeni ennen kaikkea Jenkkilän suuntaan, jossa on lähdetty ratkomaan ongelmaa perinteisesti pylly kohti puun latvaa, seurauksia minimoiden ja todellista syytä karttaen.
Elintarvikevalmistajilta vaaditaan jatkossa vastuullisuutta - ei saa tuputtaa ylenmäärin lihottavaa ruokaa, valikoimiin pitää lisätä terveyttä edistäviä vaihtoehtoja jiiänee. Ja toisella luukulla myydään niitä taalan purilaisia TPT-kansalle, koska mikään muu ei oikeasti myy, vaihtoehdoista huolimatta.
Kun tyhmärumaläski kansanosa sitten kaikesta ohjailusta huolimatta lihoo, on ratkaisu kirurginen - joko kireähkö ponnari vatsalaukun ympärille tai samaisen veskan koon minimointi hernepussivetoiseksi vatsahappokattilaksi.
Kätevää, eikö?
Paitsi että Darwinin teoria ei tue opittujen asioiden siirtymistä sukupolvelta toiselle. Eli jokainen uusi sukupolvi lihoo entistä enemmän, entistä nuorempana, eikä missään vaiheessa tajuta puhaltaa peliä poikki keskittymällä syyhyn - miksi jenkit lihovat?
Hauska yksityiskohta koskien noita lihavuusleikkauksia - ainakin Suomessa - on se, että päästäkseen leikkaukseen potilaan on ensin laihdutettava! Useimmat onnistuvat, josta voisi päätellä leikkauksenkin olevan turha; motivaatio laihduttamiselle on vain aiemmin ollut huono.
Vihdoin
Aamuhämärissä kaarsin salin eteen odotusta täynnä - vihdoin. Vieläkään ei ihan tikissä olla, mutta tarpeeksi lähellä ja tähän ikään olen oppinut ainakin sen, että kehoa pitää kuunnella: mikä on asiaan kuuluvaa lihasitkua ja milloin kipu on merkki siitä, että pitäisi lopettaa.
Meitä oli tänä aamuna yllättävän monta - ei vieläkään ruuhkaksi asti, mutta jokasyksyinen makkaranpolttoilmiö on selvästi kyseessä, seuraava piikki kävijämäärissä oletettavasti 1.1.2012. Aamutreenaajillehan kausivaihtelut näkyvät vain osittain, mutten toisaalta uskalla edes ajatella sitä happivajeen määrää, mikä salilla on esim. tänä iltana. Mahtaa olla mukavaa.
Aamun öörli böördeihin oli eksynyt yksi nainenkin, joka lyhyen lämmittelyn jälkeen suuntasi yllättävään laitteeseen - reisien lähentäjiin. Tiedätte varmaan sen täysin hyödyttömän hilavitkuttimen, jossa harjoitellaan gyne-käyntiä? En ole koskaan nähnyt yhtään miestä kyseisessä laitteessa, mutten toisaalta ole koskaan nähnyt salilla satunnaista naiskävijää, joka ei kyseiseen kotkottimeen istahtaisi reisiään aukomaan. Jonkun pitäisi ehkä kertoa näille naisille, että laitteesta saatava hyöty on korkeintaan kymmenesosa siitä, minkä saisi rehellisessä kyykkäämisessä/jalkaprässissä. Mutta nehän ovat joo brutaaleja miesvimpaimia. Ymmärrän. Revitelkää rauhassa minun puolestani.
Oma treeni meni sitten kuitenkin ihan hyvin. Rauta nousi ja kolotus oli siedettävää ja treenaaminen hauskaa. Alkuinnostusta, väitän.
Meitä oli tänä aamuna yllättävän monta - ei vieläkään ruuhkaksi asti, mutta jokasyksyinen makkaranpolttoilmiö on selvästi kyseessä, seuraava piikki kävijämäärissä oletettavasti 1.1.2012. Aamutreenaajillehan kausivaihtelut näkyvät vain osittain, mutten toisaalta uskalla edes ajatella sitä happivajeen määrää, mikä salilla on esim. tänä iltana. Mahtaa olla mukavaa.
Aamun öörli böördeihin oli eksynyt yksi nainenkin, joka lyhyen lämmittelyn jälkeen suuntasi yllättävään laitteeseen - reisien lähentäjiin. Tiedätte varmaan sen täysin hyödyttömän hilavitkuttimen, jossa harjoitellaan gyne-käyntiä? En ole koskaan nähnyt yhtään miestä kyseisessä laitteessa, mutten toisaalta ole koskaan nähnyt salilla satunnaista naiskävijää, joka ei kyseiseen kotkottimeen istahtaisi reisiään aukomaan. Jonkun pitäisi ehkä kertoa näille naisille, että laitteesta saatava hyöty on korkeintaan kymmenesosa siitä, minkä saisi rehellisessä kyykkäämisessä/jalkaprässissä. Mutta nehän ovat joo brutaaleja miesvimpaimia. Ymmärrän. Revitelkää rauhassa minun puolestani.
Oma treeni meni sitten kuitenkin ihan hyvin. Rauta nousi ja kolotus oli siedettävää ja treenaaminen hauskaa. Alkuinnostusta, väitän.
8.9.2011
Respect my authority
Cartman, tuo kaikkien pikkuterroristien isä, äiti, sisko ja sen veli, vetoaa aina äitinsä lausumaan, kun joku kehtaa nostaa laardin pöydälle ja haukkua Cartmania lihavaksi: "my mom says, that I'm just bigboned." Luiden painovariaatio on luokkaa plusmiinus 1 kilo, joten Ericin äiti - takavuosien keskiaukeamatyttö Huumehoro-lehdestä (vapaa suomennos) - taitaa vain olla turhan pehmeä lapselleen. Cartman on lihava.
Nykyajan tuottamat paino-ongelmat, kielemme runsaus ja värikkyys sekä nettideittailu ovat synnyttäneet varsin kirjavan ja laajan painoluokituskuvaelman, joka laitetaan uusiksi tässä ja nyt; asteikko on erityisen käyttökelpoinen etenkin nettideittailussa, jossa ihmiset arvioivat objektiivisen subjektiivisesti omaa vartaloaan.
Atleettinen
Mitä ilmeisimmin elämänsä uhrannut fitness-friikki, jonka rasvaprosentti yksinumeroinen. Naisen sanomana täysin paikkansa pitävä termi, miesten joukossa joitakin yksittäistapauksia, jotka muistelevat nuoruusvuosiaan ja/tai sekoittavat sanat atleetti ja kotletti.
Urheilullinen
Harrastaa säännöllisesti liikuntaa, muttei täysin tyytyväinen kroppaansa. Vähintäänkin muutama ylimääräinen kilo vyötäröllä (miehet), takapuolessa (naiset) tai muuten vain epäsuhtainen vartalo. Nykyajan "Urheilullinen" vastaa pulavuosien ruumillista työtä tehneiden "Normaalia".
Normaali
Ylipaino on aikamme kirous ja itsensä Normaaliksi tituleeraava on aina ylipainoinen. Tähän luokkaan sisältyy toisaalta suurin hajonta - joukossa on muutama oikeasti normaali, mutta myös läjä paksukaisia, jotka ilmoitusta jättäessään toiveajattelevat pääsevänsä luokkaan "Normaali" ennen ensitreffejä.
Muutama kilo liikaa
Lihava. Yksiselitteisesti. Jos kyseessä olisi oikeasti vain muutama kilo, kirjattaisiin luokaksi "Normaali", siispä niitä liikakiloja on muutama kymmenen. Tässä luokassa petos on pahimmillaan ja jos määritelmän saa itse taituroida ilmoitukseen, on se naisten kohdalla hyvin usein positiivishenkisesti "Muodokas". Samalla myös Cartmanin luokka.
XL/XXL/Rehevä/BB/Iso Vaalee
Nämä ovat jo sitten sitä osastoa, jossa omaa tavaraa ei ole nähty vuosikausiin ilman peiliä. X-kirjainten lukumäärä tai pehmentävät adjektiivit ovat sivuseikka, sillä tässä luokassa ylipaino on sairaalloista. Yllättäen mistään palvelusta ei löydy esivalintana luokkaa "Erittäin, erittäin lihava", johon nämä ihmiset oikeasti kuuluisivat.
Nykyajan tuottamat paino-ongelmat, kielemme runsaus ja värikkyys sekä nettideittailu ovat synnyttäneet varsin kirjavan ja laajan painoluokituskuvaelman, joka laitetaan uusiksi tässä ja nyt; asteikko on erityisen käyttökelpoinen etenkin nettideittailussa, jossa ihmiset arvioivat objektiivisen subjektiivisesti omaa vartaloaan.
Atleettinen
Mitä ilmeisimmin elämänsä uhrannut fitness-friikki, jonka rasvaprosentti yksinumeroinen. Naisen sanomana täysin paikkansa pitävä termi, miesten joukossa joitakin yksittäistapauksia, jotka muistelevat nuoruusvuosiaan ja/tai sekoittavat sanat atleetti ja kotletti.
Urheilullinen
Harrastaa säännöllisesti liikuntaa, muttei täysin tyytyväinen kroppaansa. Vähintäänkin muutama ylimääräinen kilo vyötäröllä (miehet), takapuolessa (naiset) tai muuten vain epäsuhtainen vartalo. Nykyajan "Urheilullinen" vastaa pulavuosien ruumillista työtä tehneiden "Normaalia".
Normaali
Ylipaino on aikamme kirous ja itsensä Normaaliksi tituleeraava on aina ylipainoinen. Tähän luokkaan sisältyy toisaalta suurin hajonta - joukossa on muutama oikeasti normaali, mutta myös läjä paksukaisia, jotka ilmoitusta jättäessään toiveajattelevat pääsevänsä luokkaan "Normaali" ennen ensitreffejä.
Muutama kilo liikaa
Lihava. Yksiselitteisesti. Jos kyseessä olisi oikeasti vain muutama kilo, kirjattaisiin luokaksi "Normaali", siispä niitä liikakiloja on muutama kymmenen. Tässä luokassa petos on pahimmillaan ja jos määritelmän saa itse taituroida ilmoitukseen, on se naisten kohdalla hyvin usein positiivishenkisesti "Muodokas". Samalla myös Cartmanin luokka.
XL/XXL/Rehevä/BB/Iso Vaalee
Nämä ovat jo sitten sitä osastoa, jossa omaa tavaraa ei ole nähty vuosikausiin ilman peiliä. X-kirjainten lukumäärä tai pehmentävät adjektiivit ovat sivuseikka, sillä tässä luokassa ylipaino on sairaalloista. Yllättäen mistään palvelusta ei löydy esivalintana luokkaa "Erittäin, erittäin lihava", johon nämä ihmiset oikeasti kuuluisivat.
6.9.2011
Anita Hirvonen
Anita Hirvonen on minulle idoli kahdella tapaa.
Ensinnäkin Anita on todistanut naistenlehtien laihdutusreportaaseissa, että laihtua voi yli sata kiloa ilman että se vaikuttaa millään tavalla ulkonäköön. Vaatii äärimmäistä analyysikykyä tajuta, ettei Anitan lihomisista kirjoiteta - vai milloin muka olette nähnyt "Lihoin silmittömät 15 kiloa kuukaudessa" -otsikon ja ilomielisen käkkäräpään kuvan siinä ohessa? Ne kevään korvan kilotiputukset kyllä uutisoidaan, josta syntyy se harhakuvitelma, että Anita olisi laihduttajien parhaimmistoa.
Ja nyt en syytä tietenkään Anitaa, vaan ämmäelämäntapalehtigenreä, joka kertoo puolitotuuksia.
Olen Anitalle myös kiitollinen siitä, että hän todisti Fysiikan olevan Painonvartijoita suurempi auktoriteetti. Painonvartijathan laskevat (ainakin jossain päin maailmaa vieläkin) pisteitä, joka suomeksi on kalorien ynnäämistä hieman eri asteikolla; yksi pinna vastaa tiettyä kalorimäärää. Loogisuudessaan WW toitottaa totuutena, että perunassa on nolla pistettä, sitä voi siis syödä vaikka kuinka paljon lihomatta. Anita onneksi romutti tämänkin myytin jossain haastattelussa toteamalla, ettei kaava hänen kohdallaan oikein toiminut - Anita kun pystyy syömään kattilallisen nollapisteperunoita tuosta vaan.
De va kukku de, kiitos Anita.
Ensinnäkin Anita on todistanut naistenlehtien laihdutusreportaaseissa, että laihtua voi yli sata kiloa ilman että se vaikuttaa millään tavalla ulkonäköön. Vaatii äärimmäistä analyysikykyä tajuta, ettei Anitan lihomisista kirjoiteta - vai milloin muka olette nähnyt "Lihoin silmittömät 15 kiloa kuukaudessa" -otsikon ja ilomielisen käkkäräpään kuvan siinä ohessa? Ne kevään korvan kilotiputukset kyllä uutisoidaan, josta syntyy se harhakuvitelma, että Anita olisi laihduttajien parhaimmistoa.
Ja nyt en syytä tietenkään Anitaa, vaan ämmäelämäntapalehtigenreä, joka kertoo puolitotuuksia.
Olen Anitalle myös kiitollinen siitä, että hän todisti Fysiikan olevan Painonvartijoita suurempi auktoriteetti. Painonvartijathan laskevat (ainakin jossain päin maailmaa vieläkin) pisteitä, joka suomeksi on kalorien ynnäämistä hieman eri asteikolla; yksi pinna vastaa tiettyä kalorimäärää. Loogisuudessaan WW toitottaa totuutena, että perunassa on nolla pistettä, sitä voi siis syödä vaikka kuinka paljon lihomatta. Anita onneksi romutti tämänkin myytin jossain haastattelussa toteamalla, ettei kaava hänen kohdallaan oikein toiminut - Anita kun pystyy syömään kattilallisen nollapisteperunoita tuosta vaan.
De va kukku de, kiitos Anita.
5.9.2011
Mr Murphy
Onnistuinpa sitten viikonlopun aikana saamaan sellaisen kuumetilan aikaiseksi, että sali jäi vain haaveeksi maanantaiaamuna. Sen verran huonoja kokemuksia kipeänä treenaamisesta, että tajuan odotella paranemista.
Prkl.
Prkl.
4.9.2011
Pahe
En tunnusta muita paheita kuin tupakoinnin. Tunnustamattomien listalla on alkoholi, tosin idolini Arne Ankan tavoin ajattelen sen olevan seuraus, ei syy.
Olen polttanut yli kaksikymmentä vuotta ja keskivauhti ja -annos tuona aikana on ollut noin parikymmentä punaista pötkylää per päivä. Päivätiun (uudissana = päivä plus tiu) paras edustaja on ehdottomasti aamun ensimmäinen tupakka, ensimmäinen sisäänimaisu, syvään hengitettynä ja rauhallisesti ulos valutettuna. En ole tiukempia päihteitä juuri harrastanut (tällä addiktoitumisvietillä se tuskin kannattaa), mutten usko että mikään voi koskaan ikinä voittaa aamun ensimmäistä tupakkaa kahvikupillisen kera.
Jokainen tupakoitsija haaveilee lopettamisesta ja heikoimmat meistä jopa tekevät asialle jotain; myös minä olen pariin otteeseen lakkoillut, laastaroinut itseni nikotiinilla, jauhanut kilokaupalla kurkun orvaskedelle hiovaa purkkaa ja syönyt karkkia sokeritaintumukseen asti, kunnes muutaman viikon kärvistelyn jälkeen totean olevani liian heikko (tässä asiassa). Olkoon. Ennemmin laiha ja pahanhajuinen, kuin ruusulta tuoksuva kireähermoinen läski.
Olen polttanut yli kaksikymmentä vuotta ja keskivauhti ja -annos tuona aikana on ollut noin parikymmentä punaista pötkylää per päivä. Päivätiun (uudissana = päivä plus tiu) paras edustaja on ehdottomasti aamun ensimmäinen tupakka, ensimmäinen sisäänimaisu, syvään hengitettynä ja rauhallisesti ulos valutettuna. En ole tiukempia päihteitä juuri harrastanut (tällä addiktoitumisvietillä se tuskin kannattaa), mutten usko että mikään voi koskaan ikinä voittaa aamun ensimmäistä tupakkaa kahvikupillisen kera.
Jokainen tupakoitsija haaveilee lopettamisesta ja heikoimmat meistä jopa tekevät asialle jotain; myös minä olen pariin otteeseen lakkoillut, laastaroinut itseni nikotiinilla, jauhanut kilokaupalla kurkun orvaskedelle hiovaa purkkaa ja syönyt karkkia sokeritaintumukseen asti, kunnes muutaman viikon kärvistelyn jälkeen totean olevani liian heikko (tässä asiassa). Olkoon. Ennemmin laiha ja pahanhajuinen, kuin ruusulta tuoksuva kireähermoinen läski.
2.9.2011
Juoppohulluja karppauskahvoja
Kuuntelin tänään tapani mukaan Radio Rockia matkalla töistä kotiin, mutta pakko oli vaihtaa kanavaa Alice Cooperin uuden megahitin tieltä. "I'll bite your face off" se lauloi - to-del-la omaperäistä. Lopettaisi jo, vanha transu. Kuuntelen ennemmin vaikka Ilkka Jääskeläistä.
Olisikohan ollut Iskelmä, johon hätäännyksissäni päädyin, mutta sieltä tulikin Jamppa Tuomisen falsetin sijaan Juha Vuorisen omaääninen blogilukutuokio. Juoppohullujuhalla on vähintään saman verran kahvaa vyötäröllä kuin meikäläisellä ja blogin aihe liittyikin juuri tähän.
Kuunneltuani jutun totesin puoliääneen itselleni, etten voisi olla samempaa mieltä (lue: enemmän samaa mieltä) herra Vuorisen kanssa. Ilman ääntä sisällön voi väijyä Iltalehdestä
Joskus aiemminkin kuunnellut Iskelmän "Terveyden tukipilarit" -ohjelmaa, mutta siitä ohjelmasta Juhan oma mielipide ei juuri käy esille moottoriturpa Paula Heinosen vyöryttäessä paatostaan tasaisena äänimattona. Juha esiintyy ohjelmassa itse asiassa aika objektiivisen oloisesti, joten blogin sisältö oli sinänsä pienimuotoinen yllätys.
Paula Heinosen seminaarissa olen muuten ollut kerran ja poistuin puolivälissä esitystä. Vaikka onkin melkoinen kisumirri viisikymppiseksi, ei New Age-hörhöily ja omasta tavarasta puhuminen jotenkin vain kantanut loppuun asti. Jos se olisi ollut hiljaa ja alasti, olisin jäänyt.
Olisikohan ollut Iskelmä, johon hätäännyksissäni päädyin, mutta sieltä tulikin Jamppa Tuomisen falsetin sijaan Juha Vuorisen omaääninen blogilukutuokio. Juoppohullujuhalla on vähintään saman verran kahvaa vyötäröllä kuin meikäläisellä ja blogin aihe liittyikin juuri tähän.
Kuunneltuani jutun totesin puoliääneen itselleni, etten voisi olla samempaa mieltä (lue: enemmän samaa mieltä) herra Vuorisen kanssa. Ilman ääntä sisällön voi väijyä Iltalehdestä
Joskus aiemminkin kuunnellut Iskelmän "Terveyden tukipilarit" -ohjelmaa, mutta siitä ohjelmasta Juhan oma mielipide ei juuri käy esille moottoriturpa Paula Heinosen vyöryttäessä paatostaan tasaisena äänimattona. Juha esiintyy ohjelmassa itse asiassa aika objektiivisen oloisesti, joten blogin sisältö oli sinänsä pienimuotoinen yllätys.
Paula Heinosen seminaarissa olen muuten ollut kerran ja poistuin puolivälissä esitystä. Vaikka onkin melkoinen kisumirri viisikymppiseksi, ei New Age-hörhöily ja omasta tavarasta puhuminen jotenkin vain kantanut loppuun asti. Jos se olisi ollut hiljaa ja alasti, olisin jäänyt.
Hyvästi jää
Hyvästelin tänään vaa'an. Yhteisen taipaleemme kunniaksi otin vielä yhden erän väsymätöntä vastustajaani vastaan ja yllätyksekseni voitin; paino on nimittäin laskenut takaisin lomaa edeltäviin lukuihin, ts. taisi kaikki lisäys olla vain suolaisen ruoan aiheuttamaa turvotusta, meikäläinen kun kotioloissa karttaa suolaa ruton lailla. Vastedes luotan vain peiliin edistymiseni mittarina.
Tälle päivälle osui myös lihastotuttautumisen viimeinen osio, jalkaharjoitus. Kinttutreeni on aina ollut kestoinhokkini, mutta 50-60 % kilolasteilla (maksimista) sekin oli tällä kertaa siedettävää. Saa nähdä laskeudutaanko huomenna portaita ja kuinka tyylikkäästi.
Viikonlopun ohjelmistoon kuuluu siis pari rauhallista pyörälenkkiä, á 25 km sekä palautusproteiinisörsseleiden hankinta. Tällä kertaa ajattelin hommata Fastin Muscle+ töhnää ihan vain siksi, että se on kalleinta ja Fastin mukaan parasta. Todennäköisesti se on myös erittäin pahaa ja pakkohan sen on silloin olla tehokasta, onhan?
Liian syvälle en vaakaa silti viitsi pihanurmeeni upottaa; saatan nimittäin sairaalloisen uteliaisuuskohtauksen yllättäessä sopia iloisen jälleennäkemishetken. Ihan vain tarkistaakseni missä mennään.
Tälle päivälle osui myös lihastotuttautumisen viimeinen osio, jalkaharjoitus. Kinttutreeni on aina ollut kestoinhokkini, mutta 50-60 % kilolasteilla (maksimista) sekin oli tällä kertaa siedettävää. Saa nähdä laskeudutaanko huomenna portaita ja kuinka tyylikkäästi.
Viikonlopun ohjelmistoon kuuluu siis pari rauhallista pyörälenkkiä, á 25 km sekä palautusproteiinisörsseleiden hankinta. Tällä kertaa ajattelin hommata Fastin Muscle+ töhnää ihan vain siksi, että se on kalleinta ja Fastin mukaan parasta. Todennäköisesti se on myös erittäin pahaa ja pakkohan sen on silloin olla tehokasta, onhan?
Liian syvälle en vaakaa silti viitsi pihanurmeeni upottaa; saatan nimittäin sairaalloisen uteliaisuuskohtauksen yllättäessä sopia iloisen jälleennäkemishetken. Ihan vain tarkistaakseni missä mennään.
1.9.2011
Lihasten herättelyä, osa 2
Eilinen käsien, olkapäiden ja rintalihasten herättely sai tänään jatkoa selkä- ja vatsalihasten kyydittämisellä. Ja vaikka muka kuinka hiljaa, hitaasti ja lelusti olin eilen nostelevinani, niin tänä aamuna olo oli kuin keskitysleirin kestokiusatulla - kaikki rääkätyt lihakset huusivat kuorossa kipuaan.
Jos huomenna vielä viimeistelen kropan kivuttomat paikat - nuo kaksi kävelyyn tarkoitettua tikkua - voin ilmoittautua suoraan johonkin parantolaan haavojani nuolemaan. Paitsi että viikonloppunahan pitää pyöräillä. Saattaa nimittäin olla vikat fillarikelit käsillä. Niin masokisti en nimittäin ole, että nastarenkaita virittelisin talvipyöräilyyn.
Jos huomenna vielä viimeistelen kropan kivuttomat paikat - nuo kaksi kävelyyn tarkoitettua tikkua - voin ilmoittautua suoraan johonkin parantolaan haavojani nuolemaan. Paitsi että viikonloppunahan pitää pyöräillä. Saattaa nimittäin olla vikat fillarikelit käsillä. Niin masokisti en nimittäin ole, että nastarenkaita virittelisin talvipyöräilyyn.
31.8.2011
Muokkaus alkoi
Uusin eilen salikorttini ja nyt on taskussa 180 päivän mittainen itsekuriläpyskä. Ensimmäinen harjoituskin on jo suoritettu asianmukaisesti tänä aamuna klo 06:00:00, kestoltaan 25 minuuttia, kevyt paikkojen avaus pikkupainoilla. Tavoitteena pehmeä lasku kivun maailmaan ilman katastrofaalista, viikon mittaista penikkatautikohtausta.
Olen aina pitänyt aamutreenaamisesta. Lähemmäksi zeniläisyyttä ei arkipäivän soturi juuri pääse, kun kännyn pimpelipom kilahtaa soimaan 05:45 ja vääntäydyt ylös kylmään maailmaan (siihen aikaan on aina kylmä, vuodenajasta riippumatta), keräät salilelut niskaan ja saattelet itsesi kuntoilemaan. Ensimmäisten sarjojen aikana yleensä lähinnä oksettaa, mutta jo vartin kuluttua aloituksesta on olo mitä parhain. Ja voi sitä euforiaa, kun aamun ensimmäinen tunti on rypistetty kunnolla ja päivän hyvät työt ovat pulkassa. Sillä jaksaa koko päivän vähän tylsempääkin työtä.
Parasta noissa aamuhetkissä on myös se, että ulkoiset ärsytystekijät ovat minimissään: ei napeilla pullistettuja testomiehiä karjumassa huomiota sarjoilleen, ärsyttäviä harmaavarpusrouvia kuntoilemassa kilon käsipainoilla tai exhibitionistisia pissukoita esittelemässä trenditekstiilihanuriaan kiusoittelumielessä. Olet yksin. Saat keskittyä vain ja ainoastaan itseesi. Olet voittaja.
Olen aina pitänyt aamutreenaamisesta. Lähemmäksi zeniläisyyttä ei arkipäivän soturi juuri pääse, kun kännyn pimpelipom kilahtaa soimaan 05:45 ja vääntäydyt ylös kylmään maailmaan (siihen aikaan on aina kylmä, vuodenajasta riippumatta), keräät salilelut niskaan ja saattelet itsesi kuntoilemaan. Ensimmäisten sarjojen aikana yleensä lähinnä oksettaa, mutta jo vartin kuluttua aloituksesta on olo mitä parhain. Ja voi sitä euforiaa, kun aamun ensimmäinen tunti on rypistetty kunnolla ja päivän hyvät työt ovat pulkassa. Sillä jaksaa koko päivän vähän tylsempääkin työtä.
Parasta noissa aamuhetkissä on myös se, että ulkoiset ärsytystekijät ovat minimissään: ei napeilla pullistettuja testomiehiä karjumassa huomiota sarjoilleen, ärsyttäviä harmaavarpusrouvia kuntoilemassa kilon käsipainoilla tai exhibitionistisia pissukoita esittelemässä trenditekstiilihanuriaan kiusoittelumielessä. Olet yksin. Saat keskittyä vain ja ainoastaan itseesi. Olet voittaja.
30.8.2011
Punnitsen itseni joka tunti
Lueskellut kanssasisarien näännytysblogeja aikani kulukkeeksi ja törmännyt kierouttavaan ilmiöön: naiset punnitsevat itsensä joka aamu. Siinä ei sinällään ole mitään pahaa, mutta älkää nyt pirkkohyvät tehkö mitään johtopäätöksiä yhden vuorokauden heilahteluista. Kun laihdutus (tai uusittu tapa elää) on kerran otettu käyttöön, täytyy sen verran uskoa löytyä ihmiseltä, että tietää saavansa aikaan tuloksia - ei siinä vaakaa tarvita. Ei ainakaan joka päivä.
Muutenkin kritisoin vahvasti kilomäärien tuijottelua silloin, kun elämään kuuluu terveellisen ravinnon lisäksi liikunta. Peili ja esim. kuukauden välein napsitut kokovartalokuvat ovat selvästi parempia edistymisen mittareita kuin joka-aamuiset grammakauhistelut.
Jos nyt on aivan pakko käydä sen aamutyhjennyksen jälkeen digitaalinumeroita väijymässä, niin käykää, mutta luvatkaa edes itsellenne analysoivanne tuloksia vasta pidemmän aikasarjan jäljiltä.
Kaikki syytökset/yleistykset kunnioituksella, vähättelemättä naissukupuolta, pidän teistä edelleen. Kiitos.
Muutenkin kritisoin vahvasti kilomäärien tuijottelua silloin, kun elämään kuuluu terveellisen ravinnon lisäksi liikunta. Peili ja esim. kuukauden välein napsitut kokovartalokuvat ovat selvästi parempia edistymisen mittareita kuin joka-aamuiset grammakauhistelut.
Jos nyt on aivan pakko käydä sen aamutyhjennyksen jälkeen digitaalinumeroita väijymässä, niin käykää, mutta luvatkaa edes itsellenne analysoivanne tuloksia vasta pidemmän aikasarjan jäljiltä.
Kaikki syytökset/yleistykset kunnioituksella, vähättelemättä naissukupuolta, pidän teistä edelleen. Kiitos.
29.8.2011
Loma on lusittu
Kahden viikon kuurin päiväannos: 4-6 pulloa olutta, nolla liikunnalla kulutettua kaloria ja erittäin rasvaista/runsasta/suolaista ruokaa plus pari desiä aurinkorasvaa ulkoisesti nautittuna. Sille kaikelle on olemassa lyhyempikin nimi: rantaloma. Ja tulokset sen mukaiset.
Kävin aamulla vaa'alla ja totuuden nimissä odotin paljon pahempaa: elopainoa kun oli ilmaantunut vain kolme kiloa lisää. Siis 22000 kaloria ja rapiat. No nyt alkoi kuulostamaan jo tarpeeksi horrorilta. Vielä kun sen muuntaa poljettavaksi matkaksi (lähes 500 kilsaa), saa "pieni" hairahdukseni oikeat mittasuhteet. Ovat perkeleet luvanneet vielä kaunista keliä eli vesisadetta itsekurin ja -kunnioitukseni palautussessioihin.
Itsepähän toisaalta tein valintani. Lomalla ei vain jotenkin jaksa pinnistellä - rahallisesti tai kilollisesti. Budjetin ja bodyn voi korjata sitten syssymmällä. Siispä julistan Syksyn alkaneeksi tänään ja nyt, tällä kellonlyömällä.
Kävin aamulla vaa'alla ja totuuden nimissä odotin paljon pahempaa: elopainoa kun oli ilmaantunut vain kolme kiloa lisää. Siis 22000 kaloria ja rapiat. No nyt alkoi kuulostamaan jo tarpeeksi horrorilta. Vielä kun sen muuntaa poljettavaksi matkaksi (lähes 500 kilsaa), saa "pieni" hairahdukseni oikeat mittasuhteet. Ovat perkeleet luvanneet vielä kaunista keliä eli vesisadetta itsekurin ja -kunnioitukseni palautussessioihin.
Itsepähän toisaalta tein valintani. Lomalla ei vain jotenkin jaksa pinnistellä - rahallisesti tai kilollisesti. Budjetin ja bodyn voi korjata sitten syssymmällä. Siispä julistan Syksyn alkaneeksi tänään ja nyt, tällä kellonlyömällä.
20.8.2011
Paradoksaalista
Hommasin itselleni aikoinaan nk. peruspyörän. Tavoitteena oli siis vain ja ainoastaan tiputtaa painoa ja saada ehkä kuntoakin siinä ohessa. Eihän välineellä pitäisi olla väliä? Raskaampi pyörä, parempi kunto?
Samalla logiikalla voisi tietysti ottaa tarakalle 50 kilon perunasäkin ja laskea kumeista ylimääräiset ilmat, koska siitähän sitä vasta kunto kertyisi, eikö?
Nyt on siis harrastuksen edetessä iskenyt pakottava tarve päivittää pyörä. Vaikka nykyiselläkin viiletän harva se päivä käyräsarvisten ohi, tuntuu toisinaan siltä, että nautintoa voisi maksimoida (ja lompakkoa minimoida) kunnon vehkeellä.
Ehkä sitten ensi keväänä.
Samalla logiikalla voisi tietysti ottaa tarakalle 50 kilon perunasäkin ja laskea kumeista ylimääräiset ilmat, koska siitähän sitä vasta kunto kertyisi, eikö?
Nyt on siis harrastuksen edetessä iskenyt pakottava tarve päivittää pyörä. Vaikka nykyiselläkin viiletän harva se päivä käyräsarvisten ohi, tuntuu toisinaan siltä, että nautintoa voisi maksimoida (ja lompakkoa minimoida) kunnon vehkeellä.
Ehkä sitten ensi keväänä.
17.8.2011
Autiosaaren dieetti
Nimi kai juontaa juurensa siitä, että autiosaarella harvemmin on Mäkkäreitä tai muutakaan ruokalistaan vaihtelua tuovia elementtejä. Kuravettä, kookosta ja protskutoukkia, valitse nyt niistä sitten?
Idea tässä dieetissä on siis se, että noukit itseäsi eniten yököttävän, mutta kuitenkin kohtuullisen terveellisen ruokalajin ja puputat sitä samaa mättöä aamusta iltaan. Inhokin maku ei nälänkään hetkellä houkuttele ylensyömään ja ensimmäisen täyden viikon jälkeen alkavat toisaalta herkutkin maistua vehkeeltä.
Oman kuvotuslistan ykkösiä ovat porkkanalaatikko, rusinallinen maksaloota ja kesäkeitto. Sienet kaikissa muodoissaan. Kookos samoin. Vieläkin nousee kylmät väreet lapsuuden kokemuksesta, jossa kumimummoni pakotti syömään täyden lautasellisen porkkanalaatikkoa - koskaan ollut kenenkään hautajaisissa niin vahingoniloinen olo.
Kuka tuota dieettiä jaksaa, on tietysti eri asia, mutta saattaisi toimiakin. Ainakaan yhtään lihavaa robinsoncrusoeta en ole nähnyt.
Idea tässä dieetissä on siis se, että noukit itseäsi eniten yököttävän, mutta kuitenkin kohtuullisen terveellisen ruokalajin ja puputat sitä samaa mättöä aamusta iltaan. Inhokin maku ei nälänkään hetkellä houkuttele ylensyömään ja ensimmäisen täyden viikon jälkeen alkavat toisaalta herkutkin maistua vehkeeltä.
Oman kuvotuslistan ykkösiä ovat porkkanalaatikko, rusinallinen maksaloota ja kesäkeitto. Sienet kaikissa muodoissaan. Kookos samoin. Vieläkin nousee kylmät väreet lapsuuden kokemuksesta, jossa kumimummoni pakotti syömään täyden lautasellisen porkkanalaatikkoa - koskaan ollut kenenkään hautajaisissa niin vahingoniloinen olo.
Kuka tuota dieettiä jaksaa, on tietysti eri asia, mutta saattaisi toimiakin. Ainakaan yhtään lihavaa robinsoncrusoeta en ole nähnyt.
12.8.2011
Fat camp
"Kun minä olin nuori..."
Tuota kuuli pentuna paljonkin, mutten uskonut itse sortuvani samaan lauseeseen. Sorrunpa nyt kuitenkin.
Kun minä olin nuori, oli ala-asteluokallamme yksi hiukan pyöreämpi oppilas. Samoin molemmilla rinnakkaisluokilla. Muutenkin tuntuu, että "läski per luokka" oli aika keskimääräinen profiili keskenkasvuisilla, enkä minäkään ollut ainoa laiheliini, joka pystyi laskemaan näkyvien kylkiluiden kokonaismääräksi yli kymmenen. Yhteenveto: pennut olivat laihoja, lihavat olivat säännön vahvistavia poikkeuksia.
Nyt kun katsoo alaluokkien ryhmäpotrettia, voi vaivatta bongata 5-6 merkittävän ylipainoista pentua, saman verran tukevia, pari isoluista ja vain muutaman lommoposken.
Syitä sen kummemmin analysoimatta (kaikkihan me ne tiedämme) olen varma, että seuraavan viiden vuoden sisällä nähdään Suomessakin ensimmäinen tenaville tarkoitettu Fat Camp. Odotan jo etukäteen innolla sitä jeesustelua, mitä aiheen tiimoilta saadaan aikaiseksi. Ihan vain verrokkina sille olemattomalle polemiikille, mitä käydään lapsiemme lihavuuden aikaansaamista ongelmista tulevaisuudessa. Vai väittääkö joku, että nuo ylipainoiset kersat hoikistuvat vanhemmiten?
Puolileikillä toteuttanut omassa päässäni ultimate fat campin ja sen toimintamallin: 10 km pitkä saari, jossakin ulapalla tai ulkosaaristossa, uintimatka mantereelle useita kilometrejä. Saaren eteläpäässä tarjoillaan maittava velliaamiainen klo 06:00 - 06:03 välisenä aikana. Syödä saa niin paljon kuin jaksaa ja ehtii, ruokailuvälineenä teelusikka. Tämän jälkeen vapaamuotoista hippaleikkiä ja harrastustoimintaa, kevyt salaattilounas klo 11:00 - 11:05 saaren pohjoiskärjessä (kymmenen kilometrin päässä). Iltapäivällä edelleen vapaamuotoista ilakointia ja sukupuolten välisiä esipuberteettiriittejä, päivän viimeinen ateria, kesäkurpitsakeitto, tarjolla saaren eteläpäässä klo 18:00 - 18:05. Jälkiruoaksi rusina. Ja sama rumba seuraavana päivänä, aloitus vastakkaisesta saarikärjestä.
Kyllähän tuossa heikkouksiakin löytyy, ainakin metsänelävien kannalta. Saattaisi siinä olla kurre jos toinenkin vaaravyöhykkeellä ja kenttänuotiolla kärisemässä, kun nälkäiset teinit niitä paljain käsin jahtaisivat. Ja kärpässienet ja muut myrkylliset vinokkaat; nekin pitäisi poistaa ennakkoon nälkäisten lasten ulottuvilta, söisivät vielä.
Tulokset noin laihtumisen kannalta olisivat varmasti hyvät, eikä luulisi olevan motivaatiopulaa kotonakaan laihduttaa, kun äippä aprikoi seuraavan kevään korvalehdillä, pitäisikö jälkikasvu tänäkin kesänä ulkoistaa kuukauden mittaiselle läskileirille.
Mutta vakavasti - mihin tämä yhteiskunta on menossa, kun emme osaa itse huolehtia itsestämme? Kysyy hän, eikä vastaa.
Tuota kuuli pentuna paljonkin, mutten uskonut itse sortuvani samaan lauseeseen. Sorrunpa nyt kuitenkin.
Kun minä olin nuori, oli ala-asteluokallamme yksi hiukan pyöreämpi oppilas. Samoin molemmilla rinnakkaisluokilla. Muutenkin tuntuu, että "läski per luokka" oli aika keskimääräinen profiili keskenkasvuisilla, enkä minäkään ollut ainoa laiheliini, joka pystyi laskemaan näkyvien kylkiluiden kokonaismääräksi yli kymmenen. Yhteenveto: pennut olivat laihoja, lihavat olivat säännön vahvistavia poikkeuksia.
Nyt kun katsoo alaluokkien ryhmäpotrettia, voi vaivatta bongata 5-6 merkittävän ylipainoista pentua, saman verran tukevia, pari isoluista ja vain muutaman lommoposken.
Syitä sen kummemmin analysoimatta (kaikkihan me ne tiedämme) olen varma, että seuraavan viiden vuoden sisällä nähdään Suomessakin ensimmäinen tenaville tarkoitettu Fat Camp. Odotan jo etukäteen innolla sitä jeesustelua, mitä aiheen tiimoilta saadaan aikaiseksi. Ihan vain verrokkina sille olemattomalle polemiikille, mitä käydään lapsiemme lihavuuden aikaansaamista ongelmista tulevaisuudessa. Vai väittääkö joku, että nuo ylipainoiset kersat hoikistuvat vanhemmiten?
Puolileikillä toteuttanut omassa päässäni ultimate fat campin ja sen toimintamallin: 10 km pitkä saari, jossakin ulapalla tai ulkosaaristossa, uintimatka mantereelle useita kilometrejä. Saaren eteläpäässä tarjoillaan maittava velliaamiainen klo 06:00 - 06:03 välisenä aikana. Syödä saa niin paljon kuin jaksaa ja ehtii, ruokailuvälineenä teelusikka. Tämän jälkeen vapaamuotoista hippaleikkiä ja harrastustoimintaa, kevyt salaattilounas klo 11:00 - 11:05 saaren pohjoiskärjessä (kymmenen kilometrin päässä). Iltapäivällä edelleen vapaamuotoista ilakointia ja sukupuolten välisiä esipuberteettiriittejä, päivän viimeinen ateria, kesäkurpitsakeitto, tarjolla saaren eteläpäässä klo 18:00 - 18:05. Jälkiruoaksi rusina. Ja sama rumba seuraavana päivänä, aloitus vastakkaisesta saarikärjestä.
Kyllähän tuossa heikkouksiakin löytyy, ainakin metsänelävien kannalta. Saattaisi siinä olla kurre jos toinenkin vaaravyöhykkeellä ja kenttänuotiolla kärisemässä, kun nälkäiset teinit niitä paljain käsin jahtaisivat. Ja kärpässienet ja muut myrkylliset vinokkaat; nekin pitäisi poistaa ennakkoon nälkäisten lasten ulottuvilta, söisivät vielä.
Tulokset noin laihtumisen kannalta olisivat varmasti hyvät, eikä luulisi olevan motivaatiopulaa kotonakaan laihduttaa, kun äippä aprikoi seuraavan kevään korvalehdillä, pitäisikö jälkikasvu tänäkin kesänä ulkoistaa kuukauden mittaiselle läskileirille.
Mutta vakavasti - mihin tämä yhteiskunta on menossa, kun emme osaa itse huolehtia itsestämme? Kysyy hän, eikä vastaa.
11.8.2011
Tankokahvat
Otsikko ei ole johdannainen, murteellinen ilmaisu tangotanssille, eikä mikään muukaan jenkkakahvasanaleikki (enpäs ikinä uskonut kirjoittavani edellistä yhdyssanahirviötä). Puhun polkupyörän tangosta, ja sen päissä esiintyvistä "kahvoista", kädensijoista, pidikkeistä. Eikä nyt tule kehuja.
Ehkä se on halpispyörän merkki, että huomasin kumisten kahvojeni liikkuvan jo ensimmäisten pyöräretkien aikana. Ihan vähän, salaa ja kavalasti niin, ettei sitä olisi muusta huomannut kuin tangon näennäisestä pidentymisestä. Millejähän se vain oli, mutta kahvan päät olivat silti tyhjää täynnä, eikä ote tuntunut enää kovin luotettavalta, joten jotain oli tehtävä.
Yritin vetää kahvat takaisin alkuasentoonsa. Ei toiminut. Työnsin, sama tulos. Työnsin ja vedin näppylähanskat kädessä - ehei. Paukutin lihanuijalla kumitötterön päätä, ei liikkunut. Herätin sisäisen anarkistini ja otin kahvat kokonaan pois, tavoitteena selvittää tilanne lopullisesti ja juurta jaksaen. Keksin mielestäni nerokkaan idean ja levitin paljaalle metallitangolle liukast...fairya (oikeasti Pirkkaa) ja johan alkoi tapahtua - tanko suorastaan imi kahvani. Heikkoutena mainittakoon, että kahva myös pyöri villisti tangon päällä, eikä siitä olisi voinut edes kuvitella pitävänsä kiinni pyöräillessään.
Ilman niksipirkan ohjeistustakin tajusin, että mönjä on saatava pois kahvan sisältä ja metallitangosta. Viimeksi mainittu oli nakki ja pala; pyyhkäisy talouspaperilla. Mutta se kahva. Voi hyvä sylvi ja pari muuta tyttölasta. Halkaisijaltaan n. 2,5 senttiä ja 15 senttiä syvästä kumitötteröstä ei ylimääräisiä ainesosia noin vain poistella. Aikani taiteilin talouspaperista rullamaisia kääryleitä ja hinkkasin tötskää joka suunnasta, mutta joka tarkastuksen yhteydessä huomasin, että kumin lisäksi tötterössä tuoksui sitruunaraikas liukasteeni.
Päädyin sitten föönaamaan hiustenkuivaajalla molemmat tötteröt "kuiviksi", á tunti per tuutti. Jonka jälkeen asensin kahvat pyörään apinanraivolla, veitsellä ja asenteella varustettuna. Ja jonka jälkeen ne edelleen pyörivät jonkin verran.
Illan pyörälenkillä (20,05 km, 905 kcal) en ollut kuin kaksi kertaa lähellä vetää elämäni turvat, kun hantaaki lipsahti ylämäessä alta.
Kaikkeen sitä ihminen käyttääkin aikaansa.
Ehkä se on halpispyörän merkki, että huomasin kumisten kahvojeni liikkuvan jo ensimmäisten pyöräretkien aikana. Ihan vähän, salaa ja kavalasti niin, ettei sitä olisi muusta huomannut kuin tangon näennäisestä pidentymisestä. Millejähän se vain oli, mutta kahvan päät olivat silti tyhjää täynnä, eikä ote tuntunut enää kovin luotettavalta, joten jotain oli tehtävä.
Yritin vetää kahvat takaisin alkuasentoonsa. Ei toiminut. Työnsin, sama tulos. Työnsin ja vedin näppylähanskat kädessä - ehei. Paukutin lihanuijalla kumitötterön päätä, ei liikkunut. Herätin sisäisen anarkistini ja otin kahvat kokonaan pois, tavoitteena selvittää tilanne lopullisesti ja juurta jaksaen. Keksin mielestäni nerokkaan idean ja levitin paljaalle metallitangolle liukast...fairya (oikeasti Pirkkaa) ja johan alkoi tapahtua - tanko suorastaan imi kahvani. Heikkoutena mainittakoon, että kahva myös pyöri villisti tangon päällä, eikä siitä olisi voinut edes kuvitella pitävänsä kiinni pyöräillessään.
Ilman niksipirkan ohjeistustakin tajusin, että mönjä on saatava pois kahvan sisältä ja metallitangosta. Viimeksi mainittu oli nakki ja pala; pyyhkäisy talouspaperilla. Mutta se kahva. Voi hyvä sylvi ja pari muuta tyttölasta. Halkaisijaltaan n. 2,5 senttiä ja 15 senttiä syvästä kumitötteröstä ei ylimääräisiä ainesosia noin vain poistella. Aikani taiteilin talouspaperista rullamaisia kääryleitä ja hinkkasin tötskää joka suunnasta, mutta joka tarkastuksen yhteydessä huomasin, että kumin lisäksi tötterössä tuoksui sitruunaraikas liukasteeni.
Päädyin sitten föönaamaan hiustenkuivaajalla molemmat tötteröt "kuiviksi", á tunti per tuutti. Jonka jälkeen asensin kahvat pyörään apinanraivolla, veitsellä ja asenteella varustettuna. Ja jonka jälkeen ne edelleen pyörivät jonkin verran.
Illan pyörälenkillä (20,05 km, 905 kcal) en ollut kuin kaksi kertaa lähellä vetää elämäni turvat, kun hantaaki lipsahti ylämäessä alta.
Kaikkeen sitä ihminen käyttääkin aikaansa.
10.8.2011
Kirotut geenit
Aiemmin väitin, ettei geeneillä ole mitään tekemistä laihtumisprosessissa. Pysyn edelleen kannassani.
Mutta ei tarvitse kuin kävellä Espa päästä päähän, varovasti sivusilmävilkuilla naisfiguureita ja vielä varovaisemmin miesten varjokuvia (paljastun mieluummin heteroksi), niin huomaa geenien vaikutuksen ja merkityksen ihmiskeholle.
Miehillä on tasan kaksi vaihtoehtoista lihomistapaa: tasapaksu pölkkykroppa tai hieman yleisempi keskivartalokeräymä. Jälkimmäisiä haukutaan lievemmässä muodossaan jenkkakahva-anteroiksi, mutta jos kahva löytyy edestäkin, oppii nopeasti tottelemaan nimeä kaljamahapentti.
Naisilla taas variaatioissa löytyy (tässäkin asiassa haluavat näemmä erottua): on päärynää, tasapaksua, jalkapallokenttäahteria, pilarikinttua, hehtotissiä...oikeastaan vain ne vatsakkaat puuttuvat. Tai on niitäkin, mutta kaatuvat yleensä muiden ominaisuuksiensa puolesta laariin "tasapaksut".
Oliko tällä kaikella arvostelulla ja luokittelulla sitten jokin pointti? Kyllä vain.
Jos minä kuuluisin sarjaan tasaisesti (ei sopivasti) lihava, niin tätä blogia tuskin olisi. Minä olen se jenkkakahva-antero, jonka vartaloon kuuluvat kahvat juuri niin kauan, kun vartalossa esiintyy grammakin ylimääräistä laardia. En piru vieköön suostu myöntämään, että olisin mistään muualta lihava, mutta koska esi-isäni elivät näköjään siinä geneettisesti heikompien luolassa, on kohtaloni blogini otsikko. Rasva kun palaa kehosta tasaisesti, eikä paikallisesti, kuten ostos-tv erheellisesti väittää niissä viisi-minuuttia-tässä-kidutuslaitteessa-riittää-mainoksissa.
Mutta ei tarvitse kuin kävellä Espa päästä päähän, varovasti sivusilmävilkuilla naisfiguureita ja vielä varovaisemmin miesten varjokuvia (paljastun mieluummin heteroksi), niin huomaa geenien vaikutuksen ja merkityksen ihmiskeholle.
Miehillä on tasan kaksi vaihtoehtoista lihomistapaa: tasapaksu pölkkykroppa tai hieman yleisempi keskivartalokeräymä. Jälkimmäisiä haukutaan lievemmässä muodossaan jenkkakahva-anteroiksi, mutta jos kahva löytyy edestäkin, oppii nopeasti tottelemaan nimeä kaljamahapentti.
Naisilla taas variaatioissa löytyy (tässäkin asiassa haluavat näemmä erottua): on päärynää, tasapaksua, jalkapallokenttäahteria, pilarikinttua, hehtotissiä...oikeastaan vain ne vatsakkaat puuttuvat. Tai on niitäkin, mutta kaatuvat yleensä muiden ominaisuuksiensa puolesta laariin "tasapaksut".
Oliko tällä kaikella arvostelulla ja luokittelulla sitten jokin pointti? Kyllä vain.
Jos minä kuuluisin sarjaan tasaisesti (ei sopivasti) lihava, niin tätä blogia tuskin olisi. Minä olen se jenkkakahva-antero, jonka vartaloon kuuluvat kahvat juuri niin kauan, kun vartalossa esiintyy grammakin ylimääräistä laardia. En piru vieköön suostu myöntämään, että olisin mistään muualta lihava, mutta koska esi-isäni elivät näköjään siinä geneettisesti heikompien luolassa, on kohtaloni blogini otsikko. Rasva kun palaa kehosta tasaisesti, eikä paikallisesti, kuten ostos-tv erheellisesti väittää niissä viisi-minuuttia-tässä-kidutuslaitteessa-riittää-mainoksissa.
9.8.2011
Sports Tracker
Luurini on Nokia. Ihan vain siitä syystä, että sellaisen minulle tyrkkäsivät palvelukseen astuessani, enkä ole jaksanut omia rahoja uhrata puhelimen hankintaan. Kavereiden iPhonet ja androidit ovat toki näpsäköitä leluja, mutten vain ole jaksanut ihmeemmin innostua aplikaatiovyörystä, varsinkaan kun en twiittaa tai naamakirjaa vessassa käyntejäni.
Minulle riittää, että puhelimellani voi soittaa, tekstata ja mailata. Ja että siinä on Sports Tracker.
Latasin aiemmin jostain symbian-saitilta jonkin paikannukseen perustuvan freewaren, joka sekin oli "ihan kiva", mutta kun ensimmäisen kerran käytin Sports Trackeria, se oli menoa. Miten voikaan jokin palvelu olla niin helppo, mukava ja hauska käyttää? Ja ilmainen? Ymmärrettävää, ettei se enää ole Nokia-brändin alla - sehän sotii noksun yleistä käyttökokemusta vastaan, joka on hidas, kankea ja luotaantyöntävä.
Ennen kaikkea pidän siitä, että Sports Trackerin avulla pääsee eroon vaivalloisesta kirjaamisesta - ST päälle kun lähtee lenkille ja ST pois päältä kun tulee lenkiltä, that's it. Mikään ei voisi olla helpompaa. Ja recordit säilyvät puhelimessa ja nettipalvelussa pari ikuisuutta.
Sports Trackerin kavereille: kun te kuitenkin olette jossain vaiheessa kaupallistamassa softaanne ja alatte periä jotakin sopuisaa kuukausimaksua (!?), niin voin jo näin ennakkoon ilmoittaa, että teillä tulee olemaan ainakin yksi asiakas - minä maksan palvelunne käytöstä mielihyvin!
Minulle riittää, että puhelimellani voi soittaa, tekstata ja mailata. Ja että siinä on Sports Tracker.
Latasin aiemmin jostain symbian-saitilta jonkin paikannukseen perustuvan freewaren, joka sekin oli "ihan kiva", mutta kun ensimmäisen kerran käytin Sports Trackeria, se oli menoa. Miten voikaan jokin palvelu olla niin helppo, mukava ja hauska käyttää? Ja ilmainen? Ymmärrettävää, ettei se enää ole Nokia-brändin alla - sehän sotii noksun yleistä käyttökokemusta vastaan, joka on hidas, kankea ja luotaantyöntävä.
Ennen kaikkea pidän siitä, että Sports Trackerin avulla pääsee eroon vaivalloisesta kirjaamisesta - ST päälle kun lähtee lenkille ja ST pois päältä kun tulee lenkiltä, that's it. Mikään ei voisi olla helpompaa. Ja recordit säilyvät puhelimessa ja nettipalvelussa pari ikuisuutta.
Sports Trackerin kavereille: kun te kuitenkin olette jossain vaiheessa kaupallistamassa softaanne ja alatte periä jotakin sopuisaa kuukausimaksua (!?), niin voin jo näin ennakkoon ilmoittaa, että teillä tulee olemaan ainakin yksi asiakas - minä maksan palvelunne käytöstä mielihyvin!
8.8.2011
Tilastoa ja matematiikkaa
Miehiseen lähestymistapaan kuuluu insinöörimäinen järkeily - aiemmissa postauksissa olen jo viitannut fysiikan alkeisiin, jonka mukaan jokainen, jonka peruskulutus on suurempi kuin ravinnonsaanti, ei voi olla laihtumatta. Siis jos minä syön 100 gramman edestä keitettyä perunaa (72 kcal) ja ravaan kohtuullisella sykkeellä kilometrin (110 kcal), laihdun vääjäämättä.
Hauskaa on kuitenkin todeta, kuinka tarkasti laskelmat pitävätkään paikkansa: olen viimeisten kuukausien aikana pyöräillyt 1225 km, joka tällaisella semivalaalla vastaa noin 56000 kalorin kulutusta. Edelleen kiloiksi muutettuna kaava (56000 kcal/7700 kcal) väittää, että olisin laihtunut n. 7,3 kg.
Arvatkaapa kuinka paljon olen laihtunut? Kyllä, juuri sen verran.
Hauskaa on kuitenkin todeta, kuinka tarkasti laskelmat pitävätkään paikkansa: olen viimeisten kuukausien aikana pyöräillyt 1225 km, joka tällaisella semivalaalla vastaa noin 56000 kalorin kulutusta. Edelleen kiloiksi muutettuna kaava (56000 kcal/7700 kcal) väittää, että olisin laihtunut n. 7,3 kg.
Arvatkaapa kuinka paljon olen laihtunut? Kyllä, juuri sen verran.
7.8.2011
Itsepetos (itse petos)
Jokin aika sitten tuli jokin BBC:n dokkari (jos naamakirjailisin, likettäisin molemmilla tassuilla BBC:n tuotantoa) aiheesta laihduttaminen. Dokkarissa selvitettiin ja seurattiin ihmisiä, jotka väittivät lihavuutensa johtuvan geeneistä. Erityisesti jäi mieleen eräskin peruspallerotäti, jonka mielestä hänellä oli "hidas aineenvaihdunta", joka taas edelleen johti siihen, että kiloja kertyi, vaikka tolvakkeen kirjaamat kalorit ylittivät hädin tuskin tuhatta per päivä.
Paperilla kaikki näyttikin hyvältä - kevyitä annoksia pitkin päivää ripoteltuna, eikä mitään kovin epäterveellistä.
Tädillä oli vain yksi ongelma: hän petti itseään rankemman mukaan. Itsepetos selvisi varsin pian, kun dokkaritiimi lyllersi mukana tädin päivärientolistaa. Aamun "kevyt hedelmäsalaatti" oli kuuden säilykepurnukan sisältö kaadettuna ämpärin kokoiseen lautaseen - sokeri-/hiilarimäärällä olisi ruokkinut kylällistä tuksuja viikon verran. Muistaakseni jo pelkästään aamupalan kalorit ylittivät sen lukeman, mitä itsepettäjämme kuvitteli syövänsä koko päivän aikana.
Saattoihan se olla tietämättömyyttäkin, mikä ettei, mutta jotenkin kuvittelisi jokaisen laihduttajan edes kerran vilkaisseen jokaisen nauttimansa ruoka-aineen kalorisisällön. Tarkka laskeminen on useimmiten turhaa, mutta jokainen syöty ateria pitäisi pystyä arvioimaan muutaman sadan kalorin tarkkuudella, oli koostumus ja määrä mikä tahansa.
Dokkarin parasta antia oli se, kun tätimonicalle lyötiin kylmää faktaa eteen: einesmäärä per päivä oli kaloreissa yli 3000 yksikköä. Söi siis enemmän kuin kulutti, kuten kaikki ylipainoiset. Hieman nolona itsepettäjä sitten myönsikin, että hidas aineenvaihdunta ei tainnut päteä hänen(kään) kohdalla.
Minä väitän, että jokainen laihduttaja, joka ei yrityksistään huolimatta laihdu (pitkällä aikavälillä), pettää itseään jossain kohtaa enemmän tai vähemmän.
Paperilla kaikki näyttikin hyvältä - kevyitä annoksia pitkin päivää ripoteltuna, eikä mitään kovin epäterveellistä.
Tädillä oli vain yksi ongelma: hän petti itseään rankemman mukaan. Itsepetos selvisi varsin pian, kun dokkaritiimi lyllersi mukana tädin päivärientolistaa. Aamun "kevyt hedelmäsalaatti" oli kuuden säilykepurnukan sisältö kaadettuna ämpärin kokoiseen lautaseen - sokeri-/hiilarimäärällä olisi ruokkinut kylällistä tuksuja viikon verran. Muistaakseni jo pelkästään aamupalan kalorit ylittivät sen lukeman, mitä itsepettäjämme kuvitteli syövänsä koko päivän aikana.
Saattoihan se olla tietämättömyyttäkin, mikä ettei, mutta jotenkin kuvittelisi jokaisen laihduttajan edes kerran vilkaisseen jokaisen nauttimansa ruoka-aineen kalorisisällön. Tarkka laskeminen on useimmiten turhaa, mutta jokainen syöty ateria pitäisi pystyä arvioimaan muutaman sadan kalorin tarkkuudella, oli koostumus ja määrä mikä tahansa.
Dokkarin parasta antia oli se, kun tätimonicalle lyötiin kylmää faktaa eteen: einesmäärä per päivä oli kaloreissa yli 3000 yksikköä. Söi siis enemmän kuin kulutti, kuten kaikki ylipainoiset. Hieman nolona itsepettäjä sitten myönsikin, että hidas aineenvaihdunta ei tainnut päteä hänen(kään) kohdalla.
Minä väitän, että jokainen laihduttaja, joka ei yrityksistään huolimatta laihdu (pitkällä aikavälillä), pettää itseään jossain kohtaa enemmän tai vähemmän.
5.8.2011
BMI
BMI tulee sanoista Body Mass Index ja on lihavuuden määrittelemisessä käytetty indeksiluku - paino jaetaan pituuden neliöllä ja sitä rataa, kaikkihan me tämän tiedämme, mutta onko kukaan koskaan ajatellut, kuinka typerä ja vahingollinen mittari se on? Ehkä se joo yhteismitallistaa Ameriikan rannikkojen valaat keskenään, mutta jos vaikka perus tohtori sykerö vastaanotollaan väittäisi minua pelkästään indeksiin perustuen lievästi/merkittävästi lihavaksi, niin tauluun tulisi, välittömästi.
En nimittäin ole lihava (tähän Cartman sanoisi olevansa isoluinen).
Vuosia jatkunut kuntosaliharrastus on kasvattanut lihasmassaa ja jos kymmenisen kiloa kevyempänä päädyin rasvaprosenttiin 11, niin tyhmäkin tajuaa BMI:n valehtelevan kohdallani rajusti. Olin siis mainitulla rasvaprosentillakin luokassa "lievästi lihava" ja nyt, kymmenen kiloa painavampana, huolestuttavan lähellä määritelmää "merkittävästi lihava".
En minä alipainoinen ole, siitä todisteena jenkkakahvat, mutta kritisoin voimakkaasti BMI:n käyttöä "yleismittarina". Minun silmä ainakin erottaa ilman kilo-, sentti- ja BMI-infoa, onko vastaantuleva kesähame painoluokassa "erittäin babe", "menisi viikonloppuna" vai "silmäni palavat".
Voidaanko siis sopia, että BMI-indeksia saa käyttää vain ja ainoastaan 167-173 cm pitkiin ihmisiin, jotka silmämääräisesti arvioiden eivät omista lainkaan ylimääräistä lihasmassaa? Vaikka niihin...miksi niitä nyt kutsutaan...naisiin?
En nimittäin ole lihava (tähän Cartman sanoisi olevansa isoluinen).
Vuosia jatkunut kuntosaliharrastus on kasvattanut lihasmassaa ja jos kymmenisen kiloa kevyempänä päädyin rasvaprosenttiin 11, niin tyhmäkin tajuaa BMI:n valehtelevan kohdallani rajusti. Olin siis mainitulla rasvaprosentillakin luokassa "lievästi lihava" ja nyt, kymmenen kiloa painavampana, huolestuttavan lähellä määritelmää "merkittävästi lihava".
En minä alipainoinen ole, siitä todisteena jenkkakahvat, mutta kritisoin voimakkaasti BMI:n käyttöä "yleismittarina". Minun silmä ainakin erottaa ilman kilo-, sentti- ja BMI-infoa, onko vastaantuleva kesähame painoluokassa "erittäin babe", "menisi viikonloppuna" vai "silmäni palavat".
Voidaanko siis sopia, että BMI-indeksia saa käyttää vain ja ainoastaan 167-173 cm pitkiin ihmisiin, jotka silmämääräisesti arvioiden eivät omista lainkaan ylimääräistä lihasmassaa? Vaikka niihin...miksi niitä nyt kutsutaan...naisiin?
4.8.2011
Siitä se ajatus sitten lähti
Kokosin pyörän ohjeiden mukaan. Kuva- ja kielimaailmasta päätellen alkuperäiset ohjeet olivat ruotsiksi, josta ne oli käännetty kiinaksi ja Google Translatoria edelleen hyväksikäyttäen suomeksi. Useimmiten meni arvauksen puolelle, mutta lopputulos palkitsi - pyörä oli lähes samannäköinen, kuin Bilteman esittelypyörä. Tai no, lokarit uupuivat, mutten jaksanut aloittaa alusta mokomien takia, veden roiske naamaan estää tankoon nukahtamisen.
Aluksi varovainen, tunnusteleva lenkki kiskalle ja takaisin. Ärrältä ostettu energiajuoma ja tupakka-aski pitivät huolen siitä, ettei reilun viiden kilsan matkanteko aiheuttanut kunnon karttumisen tai painopudotuksen välitöntä vaaraa, mutta pyörä tuntui toimivan hyvin, joten Google Mapsiin luomaan illan tavoite, 15 kilometrin pyrähdys lähikorttelien ympäri. Ehkä noin viidesosa reissusta oli takana, kun totesin pohkeiden ja reisien kylpevän maitohapporoiskeissa; lopun kymmeneen kilometriin sainkin sitten uhrattua lähes tunnin. Muistan kilpailleeni väkevästi hyväkuntoisen juoksulenkkeilijän kanssa, taisinpa jopa voittaa etupyörän mitalla; mahtoi juoksijaa keljuttaa.
Seuraavana aamuna istumiseen tarkoitetut lihakset anoivat vapaapäivää ja pyöräilyshortseja, eikä kropassa ollut juuri vahingoittumatonta lihasta tai lihasryhmää - kaikkialle sattui, kaikki sattui. Onneksi muistin pentuvuosilta, että tunne on ohimenevä, olisi pyörä muuten saattanut päätyä huutonettiin osastolle maksetaan-jos-haet-heti, ei-hintavarausta.
Kävin tuona kivuliaana aamuna vaa'allakin (odotin ehkä laihtuneeni). Tiesin toki, missä lukemissa noin suunnilleen liikutaan, mutta jotenkin sen aamun numerot pysäyttivät erikoisuudellaan: vehje näytti pelkkää ykköstä. Hetken luulin vehkeen rikkoutuneen, ennen kuin tajusin pisteen lukemien välissä - olin saavuttanut uuden henkilökohtaisen ennätykseni.
Painoin 111,1 kg. Hyvä jumala.
Aluksi varovainen, tunnusteleva lenkki kiskalle ja takaisin. Ärrältä ostettu energiajuoma ja tupakka-aski pitivät huolen siitä, ettei reilun viiden kilsan matkanteko aiheuttanut kunnon karttumisen tai painopudotuksen välitöntä vaaraa, mutta pyörä tuntui toimivan hyvin, joten Google Mapsiin luomaan illan tavoite, 15 kilometrin pyrähdys lähikorttelien ympäri. Ehkä noin viidesosa reissusta oli takana, kun totesin pohkeiden ja reisien kylpevän maitohapporoiskeissa; lopun kymmeneen kilometriin sainkin sitten uhrattua lähes tunnin. Muistan kilpailleeni väkevästi hyväkuntoisen juoksulenkkeilijän kanssa, taisinpa jopa voittaa etupyörän mitalla; mahtoi juoksijaa keljuttaa.
Seuraavana aamuna istumiseen tarkoitetut lihakset anoivat vapaapäivää ja pyöräilyshortseja, eikä kropassa ollut juuri vahingoittumatonta lihasta tai lihasryhmää - kaikkialle sattui, kaikki sattui. Onneksi muistin pentuvuosilta, että tunne on ohimenevä, olisi pyörä muuten saattanut päätyä huutonettiin osastolle maksetaan-jos-haet-heti, ei-hintavarausta.
Kävin tuona kivuliaana aamuna vaa'allakin (odotin ehkä laihtuneeni). Tiesin toki, missä lukemissa noin suunnilleen liikutaan, mutta jotenkin sen aamun numerot pysäyttivät erikoisuudellaan: vehje näytti pelkkää ykköstä. Hetken luulin vehkeen rikkoutuneen, ennen kuin tajusin pisteen lukemien välissä - olin saavuttanut uuden henkilökohtaisen ennätykseni.
Painoin 111,1 kg. Hyvä jumala.
Rasvaa pyöräteillä - lisää historiikkia
Käyn töissä. Tai oikeammin - ajan autolla päivittäin kahdenkymmenen kilometrin päähän, istun kahdeksan tuntia läppärin edessä ja ajan kotiin samaiset kilometrit. Se, joka nimittää sitä työksi, ei ole syntynyt pulavuosina. Työstä tulee känsät käsiin, selkä kipeäksi ja päivän päätteeksi syödään ammeellinen hernekeittoa, keskikokoinen vasikka ja tonkallinen maitoa. Pannaria jälkkäriksi. Minulla ei ole känsiä tai selkäkipuja. Ruokahalu - se minulla on.
Työnantaja kustantaa puolet lounasseteleistä, joten olisi taloudellisesti typerää olla käyttämättä noin mainiota etua. Järkevästi ajatellen kyseessä on ruotsinlaivan-seisova-pöytä-dilemma, jossa ahdetaan mahdollisimman paljon ruokaa kitaan, "koska tästä nyt on kerran maksettu". Sama pätee puoli-ilmaisiin lounareihin; niitä käytetään, koska ovat niin edukkaita.
Seisova pöytä, buffa, on myös siinä ravintolassa, jossa päivittäin käyn lounastamassa. Rasvaisen suolaisen maukasta kotiruokaa lautanen täyteen, ahtopaineella sisään vartissa kahveineen, iltapäivä sulatellaan ja katsellaan kelloa milloin pääsisi, joko kehtaisi, lähtikö naapurisermi?
Vielä tämän kesäkuun lopussa tapanani oli kotiutua, syödä lamauttava päivällinen, istahtaa liikkuvan kuvan eteen ja käydä jääkaapilla ehkä noin kymmenen kertaa illassa. Tylsyyden karkoittamista, sitä tuo rutiini kai lähinnä oli. Tai tylsyyden maksimoimista, miten vain. Elopaino ei ollut millään eksponentiaalisella kasvukäyrällä, mutta muutama kilo vuodessa karttui kuin huomaamatta.
Heinäkuun alussa sitten menin Biltemaan hakemaan jotain turhanpäiväistä ja kassan jälkeen lähes kompastuin kohtalooni. Polkupyörään. Kaiken maailman hybridit ja 165-vaihteiset retkivuorivaellusseikkailupyörät olivat minulle ilmaa; halusin sen yliyksinkertaisen perusperusperuspyörän, jossa oli kolme vaihdetta, kaksi pyörää ja ohjaustanko. Satulakin kuului hintaan. Ostin sen siltä istumalta.
Ja aloitin projektini. Tosin siinä vaiheessa en vielä tiennyt sitä.
Työnantaja kustantaa puolet lounasseteleistä, joten olisi taloudellisesti typerää olla käyttämättä noin mainiota etua. Järkevästi ajatellen kyseessä on ruotsinlaivan-seisova-pöytä-dilemma, jossa ahdetaan mahdollisimman paljon ruokaa kitaan, "koska tästä nyt on kerran maksettu". Sama pätee puoli-ilmaisiin lounareihin; niitä käytetään, koska ovat niin edukkaita.
Seisova pöytä, buffa, on myös siinä ravintolassa, jossa päivittäin käyn lounastamassa. Rasvaisen suolaisen maukasta kotiruokaa lautanen täyteen, ahtopaineella sisään vartissa kahveineen, iltapäivä sulatellaan ja katsellaan kelloa milloin pääsisi, joko kehtaisi, lähtikö naapurisermi?
Vielä tämän kesäkuun lopussa tapanani oli kotiutua, syödä lamauttava päivällinen, istahtaa liikkuvan kuvan eteen ja käydä jääkaapilla ehkä noin kymmenen kertaa illassa. Tylsyyden karkoittamista, sitä tuo rutiini kai lähinnä oli. Tai tylsyyden maksimoimista, miten vain. Elopaino ei ollut millään eksponentiaalisella kasvukäyrällä, mutta muutama kilo vuodessa karttui kuin huomaamatta.
Heinäkuun alussa sitten menin Biltemaan hakemaan jotain turhanpäiväistä ja kassan jälkeen lähes kompastuin kohtalooni. Polkupyörään. Kaiken maailman hybridit ja 165-vaihteiset retkivuorivaellusseikkailupyörät olivat minulle ilmaa; halusin sen yliyksinkertaisen perusperusperuspyörän, jossa oli kolme vaihdetta, kaksi pyörää ja ohjaustanko. Satulakin kuului hintaan. Ostin sen siltä istumalta.
Ja aloitin projektini. Tosin siinä vaiheessa en vielä tiennyt sitä.
3.8.2011
Historiaa
Ei sitä paljon ollut, ylipainoa, mutta juuri sen verran, että ärsytti.
Näissä toimistohommissa aika vähän on tarvetta yläosattomuuteen, mutta jokainen kesäloma ja viimeistään hellepäivä sen palauttaa mieliin, paitaa riisuessa. Tuliko se pallo vedettyä sisään? Ei kai tuo naapurin täti nyt tiiraile takaviistosta kahvojeni korostumaa? Hymyilikö se ivallisen säälivästi?
Alkoi projekti, tähänastisen elämäni pisin. Projektin viimeinen päiväkin on jo tiedossa. Se lukee hautakivessä.
Projektin tavoite on täydellinen vartalo ja toimintasuunnitelma seuraava:
1. Laihduta pois ylimääräinen rasva
2. Muokkaa vartaloasi lihaksilla
3. Ylläpidä
Helppoa.
Näissä toimistohommissa aika vähän on tarvetta yläosattomuuteen, mutta jokainen kesäloma ja viimeistään hellepäivä sen palauttaa mieliin, paitaa riisuessa. Tuliko se pallo vedettyä sisään? Ei kai tuo naapurin täti nyt tiiraile takaviistosta kahvojeni korostumaa? Hymyilikö se ivallisen säälivästi?
Alkoi projekti, tähänastisen elämäni pisin. Projektin viimeinen päiväkin on jo tiedossa. Se lukee hautakivessä.
Projektin tavoite on täydellinen vartalo ja toimintasuunnitelma seuraava:
1. Laihduta pois ylimääräinen rasva
2. Muokkaa vartaloasi lihaksilla
3. Ylläpidä
Helppoa.
Naistenlehtien laihdutuskuurit
Varma kevään merkki on naistenlehtien otsikkoon nostetut laihdutuskuurit. Vaikka toimitus yleensä itsekin tuomaroi kuurien tehokkuutta, on kokonaisvaikutelma vähintäänkin skitsofreeninen - tässä näitä olisi, emme suosittele.
Jutuissa yleisimmin esiintyviä dieettejä on pakko hieman kommentoida:
1. Ateriankorvikkeet
Toimii. Ehdottomasti. Niin kauan kuin vain jaksat juoda niitä kevätripulin makuisia litkuja. Heti kun vaihdat kiinteään, nousee paino vähintään samoihin lukemiin kuin aiemmin.
2. Välimeren ruokavalio
Nautiskellaan siis samaa oliivifetaviininlehtikääryhuttua, mitä velkaiset ihmiset kuumissa maissa? Ehkä se hiukan einestä terveellisempää on, mutta laihtumista ei kyllä pääse esiintymään ilman järjetöntä liikuntaa, mutta siitä kerrotaan eri lehdessä.
3. Sairaaladieetti
Oiva tapa päästä eroon nesteistä, laihduttaa etupäässä lihasmassaa ja saada pitkällä tähtäimellä lisää elopainoa. Oikea dieettien perikuva - nopeat tulokset, minimaalinen efortti, itsekurin tarve nolla.
4. Atkinsin dieetti
Perustuu korkeaan proteiinipitoisuuteen ja siten kylläiseen tunteeseen pienemmällä kalorimäärällä. Ja sitten pitäisi vielä saada poisopittua uskomus, että pekonin syöminen joka aterian yhteydessä on muka epäterveellistä.
5. Montignacin dieetti
Hiilarit ja proteiini ovat tämän kukkuluuruuopin mukaisesti pannassa saman ruokailun yhteydessä. Ja näin kun väitetään, pissitään samalla murolautaseen, jossa killuu fysiikan alkeet, osa 1, luku "Energian summa on vakio". Sopii oivasti niille, jotka vastaavat nigerialaiskirjeisiin.
Jutuissa yleisimmin esiintyviä dieettejä on pakko hieman kommentoida:
1. Ateriankorvikkeet
Toimii. Ehdottomasti. Niin kauan kuin vain jaksat juoda niitä kevätripulin makuisia litkuja. Heti kun vaihdat kiinteään, nousee paino vähintään samoihin lukemiin kuin aiemmin.
2. Välimeren ruokavalio
Nautiskellaan siis samaa oliivifetaviininlehtikääryhuttua, mitä velkaiset ihmiset kuumissa maissa? Ehkä se hiukan einestä terveellisempää on, mutta laihtumista ei kyllä pääse esiintymään ilman järjetöntä liikuntaa, mutta siitä kerrotaan eri lehdessä.
3. Sairaaladieetti
Oiva tapa päästä eroon nesteistä, laihduttaa etupäässä lihasmassaa ja saada pitkällä tähtäimellä lisää elopainoa. Oikea dieettien perikuva - nopeat tulokset, minimaalinen efortti, itsekurin tarve nolla.
4. Atkinsin dieetti
Perustuu korkeaan proteiinipitoisuuteen ja siten kylläiseen tunteeseen pienemmällä kalorimäärällä. Ja sitten pitäisi vielä saada poisopittua uskomus, että pekonin syöminen joka aterian yhteydessä on muka epäterveellistä.
5. Montignacin dieetti
Hiilarit ja proteiini ovat tämän kukkuluuruuopin mukaisesti pannassa saman ruokailun yhteydessä. Ja näin kun väitetään, pissitään samalla murolautaseen, jossa killuu fysiikan alkeet, osa 1, luku "Energian summa on vakio". Sopii oivasti niille, jotka vastaavat nigerialaiskirjeisiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)