9.9.2011

Lihavuusleikkaukset

En usko raamatun luomiskertomukseen. Tätä palloa ei näperretty kasaan kuudessa työpäivässä, vaikka olisi kuinka sukkelat sakset. Darwinin evoluutioteoria on paljon lähempänä omaa ajatusmaailmaani.

Joitakin tuhansia vuosia sitten esi-isämme vielä kirmailivat savanneilla antiloopien perässä kivet kädessään ja käyttivät lähes koko päivänsä ruoan hankintaan. Uskoisin, että läski-per-luola oli sula mahdottomuus tuossa yhteiskunnassa.

Tuottavuuden noustessa köyhimmälläkin länkkärillä on tarpeeksi taaloja syödä itsensä muodottomaksi läskiksi. Viitatessani valuuttaan osoitan syyttävän sormeni ennen kaikkea Jenkkilän suuntaan, jossa on lähdetty ratkomaan ongelmaa perinteisesti pylly kohti puun latvaa, seurauksia minimoiden ja todellista syytä karttaen.

Elintarvikevalmistajilta vaaditaan jatkossa vastuullisuutta - ei saa tuputtaa ylenmäärin lihottavaa ruokaa, valikoimiin pitää lisätä terveyttä edistäviä vaihtoehtoja jiiänee. Ja toisella luukulla myydään niitä taalan purilaisia TPT-kansalle, koska mikään muu ei oikeasti myy, vaihtoehdoista huolimatta.

Kun tyhmärumaläski kansanosa sitten kaikesta ohjailusta huolimatta lihoo, on ratkaisu kirurginen - joko kireähkö ponnari vatsalaukun ympärille tai samaisen veskan koon minimointi hernepussivetoiseksi vatsahappokattilaksi.

Kätevää, eikö?

Paitsi että Darwinin teoria ei tue opittujen asioiden siirtymistä sukupolvelta toiselle. Eli jokainen uusi sukupolvi lihoo entistä enemmän, entistä nuorempana, eikä missään vaiheessa tajuta puhaltaa peliä poikki keskittymällä syyhyn - miksi jenkit lihovat?

Hauska yksityiskohta koskien noita lihavuusleikkauksia - ainakin Suomessa - on se, että päästäkseen leikkaukseen potilaan on ensin laihdutettava! Useimmat onnistuvat, josta voisi päätellä leikkauksenkin olevan turha; motivaatio laihduttamiselle on vain aiemmin ollut huono.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti