Olen anonyymi bloggaaja. En toitota maailmalle nimeäni, mutten toisaalta paukuta tekstissäni mitään sellaistakaan fantasiaa, etteikö tätä voisi joku tuttunikin lukea. Olen siis rehellinen, mutta jokseenkin kaino harrastukseni suhteen.
Tässä kohtaa sivuhuomautuksena, että anonyymin netin puoltajat saavat ääneni seuraavissa vaaleissa. Paitsi jos ovat persuja. Tai kepuja. Tai vihreitä. Mutta kuitenkin - vapaa sisällöntuotto rulaa, lieveilmiöistä huolimatta.
Anteeksi ajatuksieni rönsähdys, pakko oli sivuta näin tärkeää off-topicia. Pointtini oli siis se, etten kerro kirjoittamisistani muille ja vaikken ajatuksiani juuri sensuroi, ei tässä blogissa julistetut mielipiteet ja aiheet juuri vilahtele päivittäisessä dänkä-dänkässäni.
Siksipä oli pienoinen yllätys, että ajauduin eilen laihdutuskeskusteluun naiskollegan kera ja erityisen äimistyttävää se, että päätopikki oli äskettäinen aiheeni, veriryhmädieetti.
Minähän dumasin hurmeryhmälaihiksen osastoon aromipesä, mutta kun kuuntelin kohtuullisen täysipäistä naistyötoveriani yhden lounastauon verran, olin jo hetken valmis tarkistamaan näkökantojani dieetin toimivuuden suhteen. Onneksi minua on vaikea käännyttää ilman asetta.
Tajusin nimittäin pian rivien välistä seuraavat seikat:
-Pirkko (nimi muutettu) oli selvästi rajoittanut ravinnonsaantiaan siitä yksinkertaisesta syystä, että moni ruoka-aine oli kiellettyjen listalla
-Ruokien joukosta oli poistunut ne epäterveellisimmät ja lihottavimmat (itse asiassa kaikkien veriryhmien ohjeistus on hyvinkin terveellinen)
-Pirkko (nimi edelleen muutettu) oli aloittanut päivittäiset, tunnin kävelylenkit
Siispä kollegani oli aloittanut fysiikan lakien mukaisen laihdutuskuurin, vaikka luuli toteuttavansa jotain ihan muuta. En hennonut oikoa vääräuskoista, joten tyydyin nyökkäilemään ja ihailemaan jo hieman kaventunutta olemusta.
Lukekoon totuuden sitten vaikka blogistani, prkl.
21.9.2011
20.9.2011
Voidelkaa leipäni juuri kirnutulla voilla, kiitos
Asiat tapahtuvat sykleissä, historia toistaa itseään ja neonväriverkkarit hermeettisillä krokotiililogoilla odottavat nurkan takana. Saattepa nähdä. Sanokaa minun sanoneen. Kiitätte minua vielä.
Elintarviketeollisuus teki vuosien työn vastatakseen kevyttuotteiden kasvavaan kysyntään hyvinvoinnin ja kauneusihanteiden nimissä ja mitäs sitten tapahtuikaan? Kansa vain lihoi ja päätteli suuressa viisaudessaan, että sehän on kevyttuotteiden syytä.
Uusin hippulavingutus kansan syvissä riveissä onkin puskea wanhan ajan voita ja kermaa ja läskilotinaa joka paikkaan, sivulauseessa hiukan karpata ja väittää, että nyt tämä elämä muuttui terveelliseksi kertaheitolla ja vireystasokin ihan huipussaan ja painokin tippuu kuin Nokian kurssi.
Ei se niin mene, tana.
Itse välttelen kaikkea ultrakevyttä mauttomuutensa vuoksi ja aspartaamia siksi, ettei se satu sopimaan tällaisen kevytrakenteisen tytönhupakon pikkumasulle, mutta ei ylimääräisen rasvan, suolan ja sokerin karsiminen ja karttaminen turhaa ole - ei missään tapauksessa!
Kysymys kun on lopultakin vain nautintojen kohtuudesta ja siitä toitottamani maailman parhaan laihdutuskirjan "lukion fysiikka, osa 1" ohjeistuksesta.
Elintarviketeollisuus teki vuosien työn vastatakseen kevyttuotteiden kasvavaan kysyntään hyvinvoinnin ja kauneusihanteiden nimissä ja mitäs sitten tapahtuikaan? Kansa vain lihoi ja päätteli suuressa viisaudessaan, että sehän on kevyttuotteiden syytä.
Uusin hippulavingutus kansan syvissä riveissä onkin puskea wanhan ajan voita ja kermaa ja läskilotinaa joka paikkaan, sivulauseessa hiukan karpata ja väittää, että nyt tämä elämä muuttui terveelliseksi kertaheitolla ja vireystasokin ihan huipussaan ja painokin tippuu kuin Nokian kurssi.
Ei se niin mene, tana.
Itse välttelen kaikkea ultrakevyttä mauttomuutensa vuoksi ja aspartaamia siksi, ettei se satu sopimaan tällaisen kevytrakenteisen tytönhupakon pikkumasulle, mutta ei ylimääräisen rasvan, suolan ja sokerin karsiminen ja karttaminen turhaa ole - ei missään tapauksessa!
Kysymys kun on lopultakin vain nautintojen kohtuudesta ja siitä toitottamani maailman parhaan laihdutuskirjan "lukion fysiikka, osa 1" ohjeistuksesta.
19.9.2011
Ämmä
Olen mies. Kirveellä veistetyn komea, isokokoinen, pahatapainen ja ilkeämielinen, joskus harvoin jopa siedettävä persoona, mutta ennen muuta Mies, eduskuntatalon kokoisella M-kirjaimella ja egolla.
En lue Miesten lehtiä, koska mielestäni miehille ei ole lehtiä. Ne yleisimmät mieskohderyhmää lipovat läpyskät ovat täynnä tekniikka tai tavaraa, eikä kumpikaan kiinnosta minua irtonumerohinnan vertaa. Autolla pääsee minun maailmassani paikasta A paikkaan B, ja naiset ovat mukavempia livenä kutiteltuna. Aina välillä markkinoille puskee jokin metromiehille suunnattu viritelmä, mutta koska ne useimmiten noudattavat naistenlehtikaavaa skragaesittelyineen ja syväluotaavine ei-kiinnosta-ketään-haastatteluineen, on yleensä vain kyse kuukausista, kun aviisi monttubiletetään unholaan.
Tahtoo vain sanoa, että kukaan ei ymmärrä suomalaisen miehen sielunmaisemaa. Tai sitten ketään ei kiinnosta.
Olenkin tyydyttänyt loputonta lukunälkääni naistenlehdillä. Ne ovat ennakkoaavistusteni mukaisesti kaavamaisia, tekopyhiä, korneja...mutta kierolla tavalla viihdyttäviä (usein toki tietämättään), joka kai on niiden olemassaolon perustarkoitus.
Mutta nolottaahan se silti, näin miehenä. Olla ämmä.
En lue Miesten lehtiä, koska mielestäni miehille ei ole lehtiä. Ne yleisimmät mieskohderyhmää lipovat läpyskät ovat täynnä tekniikka tai tavaraa, eikä kumpikaan kiinnosta minua irtonumerohinnan vertaa. Autolla pääsee minun maailmassani paikasta A paikkaan B, ja naiset ovat mukavempia livenä kutiteltuna. Aina välillä markkinoille puskee jokin metromiehille suunnattu viritelmä, mutta koska ne useimmiten noudattavat naistenlehtikaavaa skragaesittelyineen ja syväluotaavine ei-kiinnosta-ketään-haastatteluineen, on yleensä vain kyse kuukausista, kun aviisi monttubiletetään unholaan.
Tahtoo vain sanoa, että kukaan ei ymmärrä suomalaisen miehen sielunmaisemaa. Tai sitten ketään ei kiinnosta.
Olenkin tyydyttänyt loputonta lukunälkääni naistenlehdillä. Ne ovat ennakkoaavistusteni mukaisesti kaavamaisia, tekopyhiä, korneja...mutta kierolla tavalla viihdyttäviä (usein toki tietämättään), joka kai on niiden olemassaolon perustarkoitus.
Mutta nolottaahan se silti, näin miehenä. Olla ämmä.
16.9.2011
Palautuminen
Muinaisteininä tuli usein rännättyä perjantai-illasta varhaiseen lauantaiaamuun, huolimatta viikonlopun työvuorosta, joka alkoi lauantaimakkaran nimipäivänä klo 8. Aamuöinen kotiutuminen oli tapahtunut joskus neljän, viiden hujakoilla ja kun työn kunniaksi viritetty herätyskello (huutava mutsi) oli saanut kylän viimeisen mohikaanin ylös, oli tunnelma kieltämättä hieman ankea. Väsynytkin. Krapulainen.
Mutta annas olla, kun pesaisit hampaat atsonsinisellä Pepsodentilla - krapula oli muisto vain. Sitä se oli, huikean aineenvaihdunnan nuoruutta.
Nykyään jos erehdyt törpöttelemään yhden illan, kostautuu se kahden päivän viiltävänä krapulana. Kahden päivän keittosessiosta rankaistaan neljän päivän ripulioksetusaivovauriolla. Alkoholistin uraa suunnitteleville tiedoksi, että tämän jälkeen krapula ei juuri pahene, neljä päivää kidutusta on maksimihinta juomisen nautinnoista.
Mutta asiaan: palautuminen ei rajoittunut pelkästään krapulatunteeseen. Muistan treenanneeni kuusikin kertaa viikossa ilman pelkoa ylikunnosta, mutta nykyään tuntuu neljä harjoitusta viikkoa kohden olevan jonkinlainen katto sille, mitä lihakset kestävät palautuakseen edes siedettävästi. Kolme salikertaa per viikko olisi optimi, mutten ole koskaan oikein ymmärtänyt sanontaa "less is more".
Siispä huomisaamunakin suuntaan taas salille tekemään viikon neljännen harjoituksen ja lauantaiaamu kuluu lihasten narinaa kuunnellessa. Ellen sitten erehdy perjantain kunniaksi baariin, itseäni palkitsemaan, jolloin lihasten vastalauseet ovat murheista pienimmät.
Mutta annas olla, kun pesaisit hampaat atsonsinisellä Pepsodentilla - krapula oli muisto vain. Sitä se oli, huikean aineenvaihdunnan nuoruutta.
Nykyään jos erehdyt törpöttelemään yhden illan, kostautuu se kahden päivän viiltävänä krapulana. Kahden päivän keittosessiosta rankaistaan neljän päivän ripulioksetusaivovauriolla. Alkoholistin uraa suunnitteleville tiedoksi, että tämän jälkeen krapula ei juuri pahene, neljä päivää kidutusta on maksimihinta juomisen nautinnoista.
Mutta asiaan: palautuminen ei rajoittunut pelkästään krapulatunteeseen. Muistan treenanneeni kuusikin kertaa viikossa ilman pelkoa ylikunnosta, mutta nykyään tuntuu neljä harjoitusta viikkoa kohden olevan jonkinlainen katto sille, mitä lihakset kestävät palautuakseen edes siedettävästi. Kolme salikertaa per viikko olisi optimi, mutten ole koskaan oikein ymmärtänyt sanontaa "less is more".
Siispä huomisaamunakin suuntaan taas salille tekemään viikon neljännen harjoituksen ja lauantaiaamu kuluu lihasten narinaa kuunnellessa. Ellen sitten erehdy perjantain kunniaksi baariin, itseäni palkitsemaan, jolloin lihasten vastalauseet ovat murheista pienimmät.
14.9.2011
Veriryhmädieetti
Aika moneen erilaiseen dieettiin olen elämäni aikana törmännyt, mutta veriryhmädieetti menee kyllä huuhaa-kaistalla oikealta ohi kaikesta muusta.
Tämä typerä hihhulismi perustuu siis siihen uskomukseen, että tietyn veriryhmän omaavat ihmiset olisivat keskenään samanlaisia ravintotarpeittensa suhteen.
Heti kärkeen tärkein pointti: yhdessäkään tutkimuksessa ei ole löydetty ainuttakaan todistetta sen puolesta, että veriryhmällä olisi merkitystä suhteessa nautittuun ravintoon.
Siis täyttä paskaa. Aivan totaalista kukkua. Ja jos joku kehtaa olla toista mieltä, niin linkkiä todistusaineistoon, kiitos.
Koko ideologia perustuu ihmisten luontaiseen tarpeeseen uskoa luokitteluun (olen kauris ja siksi niin eloisa) ja muista tutkimuksista ympätyn näennäistieteellisen mambojambon viljelyyn. Vai mitä sanotte seuraavista täysin käsittämättömistä ja todistamattomista väitteistä: "Liha sulaa A-verisellä huonosti ja muuttuu lähinnä rasvaksi", "Maitotuotteet ja jodipitoiset merenantimet kuten merilevä lisäävät insuliinihormonin eritystä AB-verisillä", "O-verisillä on taipumusta kilpirauhasen vajaatoimintaan" WHAT?
Kun kerran vihapuheen levittäminen on kielletty netissä, eikö samalla voisi säätää kuolemantuomion tai jonkun vielä ankaramman rangaistuksen tällaisen roskan levittämisestä?
Kokonaan toinen asia on se, että veriryhmien jakaumat väestössä noudattelevat maantieteellistä sijaintia - Suomessa yleisin veriryhmä on muistaakseni A+ ja Jenkeissä O+. Geneettisesti jenkit ja suomalaiset kyllä eroavat, sitä en kiistä, mutta veriryhmään viittaaminen lihomisen syynä on vähän sama kuin klassinen esimerkki siitä, että jäätelökulutuksen kasvu lisää hukkumiskuolemia - jos siis kielletään jäätelö, hukkumiset vähenevät, right?
Tämä typerä hihhulismi perustuu siis siihen uskomukseen, että tietyn veriryhmän omaavat ihmiset olisivat keskenään samanlaisia ravintotarpeittensa suhteen.
Heti kärkeen tärkein pointti: yhdessäkään tutkimuksessa ei ole löydetty ainuttakaan todistetta sen puolesta, että veriryhmällä olisi merkitystä suhteessa nautittuun ravintoon.
Siis täyttä paskaa. Aivan totaalista kukkua. Ja jos joku kehtaa olla toista mieltä, niin linkkiä todistusaineistoon, kiitos.
Koko ideologia perustuu ihmisten luontaiseen tarpeeseen uskoa luokitteluun (olen kauris ja siksi niin eloisa) ja muista tutkimuksista ympätyn näennäistieteellisen mambojambon viljelyyn. Vai mitä sanotte seuraavista täysin käsittämättömistä ja todistamattomista väitteistä: "Liha sulaa A-verisellä huonosti ja muuttuu lähinnä rasvaksi", "Maitotuotteet ja jodipitoiset merenantimet kuten merilevä lisäävät insuliinihormonin eritystä AB-verisillä", "O-verisillä on taipumusta kilpirauhasen vajaatoimintaan" WHAT?
Kun kerran vihapuheen levittäminen on kielletty netissä, eikö samalla voisi säätää kuolemantuomion tai jonkun vielä ankaramman rangaistuksen tällaisen roskan levittämisestä?
Kokonaan toinen asia on se, että veriryhmien jakaumat väestössä noudattelevat maantieteellistä sijaintia - Suomessa yleisin veriryhmä on muistaakseni A+ ja Jenkeissä O+. Geneettisesti jenkit ja suomalaiset kyllä eroavat, sitä en kiistä, mutta veriryhmään viittaaminen lihomisen syynä on vähän sama kuin klassinen esimerkki siitä, että jäätelökulutuksen kasvu lisää hukkumiskuolemia - jos siis kielletään jäätelö, hukkumiset vähenevät, right?
Salipoliisi
Aamusalittamisessa on muitakin hyviä puolia, kuin ainainen univelka ja lehdenjakajaan törmääminen. Taisin näitä itseäni salilla riepovia juttuja jo aiemmin analysoida, mutta otetaanpa kertauksena iltasalien ärsyttävimmät karikatyyrit:
1. Sosialisoijat
Moikkaavat saapuessaan kaikkea ja kaikkia jukkapalmusta alkaen, höpöttävät jonninjoutavia keskenään tai viattomille kanssatreenaajille ja tekevät tunnin aikana yhden sarjan minimipainoilla. Työpaikan kahvikeskusteluissa ylpeilevät narukäsiensä olevan vain ja ainoastaan säännöllisen saliharrastusasketismin tuottamaa tulosta.
2. Sottapytyt
Sikaniskahikoilijat, joiden elämäntehtäväksi on muodostunut hien hajun ja Laatokan kokoisten lammikoiden jättäminen kaikkiin vierailluihin laitteisiin. Jättävät painot tankoihin jos vain suinkin pystyvät, haisevat käsittämättömän pahoilta.
3. Ähkijät
Otsasuoni pinkeänä äheltävät tosikot, jotka pytyllä istuessaankin kevyesti karjahtelevat onnistunutta suoritustaan. Näihin haluaa aina törmätessään soveltaa leveää jeesusteippiä.
4. Peilaajat
Salin peilejä voi käyttää oikeaoppisen suorituksen takaamiseksi tai itsensä ihailevaan peilaamiseen. Oikeaoppinen peilaaja katsoo liikehdintäänsä kaikissa tilanteissa; narsismia pöyhkeimmillään (ja ärsyttävimmillään).
5. Deittaajat
Ei sieltä salilta naista saa, senkin sääliöt.
Niin - kävin siis iltasalilla vaihteeksi.
1. Sosialisoijat
Moikkaavat saapuessaan kaikkea ja kaikkia jukkapalmusta alkaen, höpöttävät jonninjoutavia keskenään tai viattomille kanssatreenaajille ja tekevät tunnin aikana yhden sarjan minimipainoilla. Työpaikan kahvikeskusteluissa ylpeilevät narukäsiensä olevan vain ja ainoastaan säännöllisen saliharrastusasketismin tuottamaa tulosta.
2. Sottapytyt
Sikaniskahikoilijat, joiden elämäntehtäväksi on muodostunut hien hajun ja Laatokan kokoisten lammikoiden jättäminen kaikkiin vierailluihin laitteisiin. Jättävät painot tankoihin jos vain suinkin pystyvät, haisevat käsittämättömän pahoilta.
3. Ähkijät
Otsasuoni pinkeänä äheltävät tosikot, jotka pytyllä istuessaankin kevyesti karjahtelevat onnistunutta suoritustaan. Näihin haluaa aina törmätessään soveltaa leveää jeesusteippiä.
4. Peilaajat
Salin peilejä voi käyttää oikeaoppisen suorituksen takaamiseksi tai itsensä ihailevaan peilaamiseen. Oikeaoppinen peilaaja katsoo liikehdintäänsä kaikissa tilanteissa; narsismia pöyhkeimmillään (ja ärsyttävimmillään).
5. Deittaajat
Ei sieltä salilta naista saa, senkin sääliöt.
Niin - kävin siis iltasalilla vaihteeksi.
12.9.2011
Haluan aloittaa aamuni klo 5
Tarvitsisin lisää aikaa vuorokauteeni tai salin, joka aukaisee ovensa jo klo 5. Nytkin kuudelta alkanut rypistely otti tehokkaasti tehtynä sen kolme varttia, jonka jälkeen syöksyn kotiin suihkuun-vaatteidenvaihtoon-takaisin autoon ja...niin. Kehä. Tuo Luciferin lahja pääkaupunkiseutulaisille.
Kaltaiselleni lyhytpinnalle Kehä ykkönen on sama kuin juoksevan laardin kaato verenkiertoon kolestrolipotilaalle. Kuolemaksi se vielä koituu joku päivä. Muutaman kerran yrittänyt sukkuloida pikkukatujen vaihtoehtoreittejä, mutta eipä vain kannata sekään, liian hidasta ja ruuhkaisaa.
Teknisesti Kehällä voisi ajaa sujuvasti yli satasta, ruuhkassakin, mutta jotenkin vain ne muutamat iisakinkirkkotyömaat ja solmukohdat jumiuttavat homman joka ikinen aamu ja keskituntinopeus on kolmenkympin korvilla. Kuinka kätevää.
Pieni lohtu: salilla ei ollut ruuhkaa.
Kaltaiselleni lyhytpinnalle Kehä ykkönen on sama kuin juoksevan laardin kaato verenkiertoon kolestrolipotilaalle. Kuolemaksi se vielä koituu joku päivä. Muutaman kerran yrittänyt sukkuloida pikkukatujen vaihtoehtoreittejä, mutta eipä vain kannata sekään, liian hidasta ja ruuhkaisaa.
Teknisesti Kehällä voisi ajaa sujuvasti yli satasta, ruuhkassakin, mutta jotenkin vain ne muutamat iisakinkirkkotyömaat ja solmukohdat jumiuttavat homman joka ikinen aamu ja keskituntinopeus on kolmenkympin korvilla. Kuinka kätevää.
Pieni lohtu: salilla ei ollut ruuhkaa.
9.9.2011
Lihavuusleikkaukset
En usko raamatun luomiskertomukseen. Tätä palloa ei näperretty kasaan kuudessa työpäivässä, vaikka olisi kuinka sukkelat sakset. Darwinin evoluutioteoria on paljon lähempänä omaa ajatusmaailmaani.
Joitakin tuhansia vuosia sitten esi-isämme vielä kirmailivat savanneilla antiloopien perässä kivet kädessään ja käyttivät lähes koko päivänsä ruoan hankintaan. Uskoisin, että läski-per-luola oli sula mahdottomuus tuossa yhteiskunnassa.
Tuottavuuden noustessa köyhimmälläkin länkkärillä on tarpeeksi taaloja syödä itsensä muodottomaksi läskiksi. Viitatessani valuuttaan osoitan syyttävän sormeni ennen kaikkea Jenkkilän suuntaan, jossa on lähdetty ratkomaan ongelmaa perinteisesti pylly kohti puun latvaa, seurauksia minimoiden ja todellista syytä karttaen.
Elintarvikevalmistajilta vaaditaan jatkossa vastuullisuutta - ei saa tuputtaa ylenmäärin lihottavaa ruokaa, valikoimiin pitää lisätä terveyttä edistäviä vaihtoehtoja jiiänee. Ja toisella luukulla myydään niitä taalan purilaisia TPT-kansalle, koska mikään muu ei oikeasti myy, vaihtoehdoista huolimatta.
Kun tyhmärumaläski kansanosa sitten kaikesta ohjailusta huolimatta lihoo, on ratkaisu kirurginen - joko kireähkö ponnari vatsalaukun ympärille tai samaisen veskan koon minimointi hernepussivetoiseksi vatsahappokattilaksi.
Kätevää, eikö?
Paitsi että Darwinin teoria ei tue opittujen asioiden siirtymistä sukupolvelta toiselle. Eli jokainen uusi sukupolvi lihoo entistä enemmän, entistä nuorempana, eikä missään vaiheessa tajuta puhaltaa peliä poikki keskittymällä syyhyn - miksi jenkit lihovat?
Hauska yksityiskohta koskien noita lihavuusleikkauksia - ainakin Suomessa - on se, että päästäkseen leikkaukseen potilaan on ensin laihdutettava! Useimmat onnistuvat, josta voisi päätellä leikkauksenkin olevan turha; motivaatio laihduttamiselle on vain aiemmin ollut huono.
Joitakin tuhansia vuosia sitten esi-isämme vielä kirmailivat savanneilla antiloopien perässä kivet kädessään ja käyttivät lähes koko päivänsä ruoan hankintaan. Uskoisin, että läski-per-luola oli sula mahdottomuus tuossa yhteiskunnassa.
Tuottavuuden noustessa köyhimmälläkin länkkärillä on tarpeeksi taaloja syödä itsensä muodottomaksi läskiksi. Viitatessani valuuttaan osoitan syyttävän sormeni ennen kaikkea Jenkkilän suuntaan, jossa on lähdetty ratkomaan ongelmaa perinteisesti pylly kohti puun latvaa, seurauksia minimoiden ja todellista syytä karttaen.
Elintarvikevalmistajilta vaaditaan jatkossa vastuullisuutta - ei saa tuputtaa ylenmäärin lihottavaa ruokaa, valikoimiin pitää lisätä terveyttä edistäviä vaihtoehtoja jiiänee. Ja toisella luukulla myydään niitä taalan purilaisia TPT-kansalle, koska mikään muu ei oikeasti myy, vaihtoehdoista huolimatta.
Kun tyhmärumaläski kansanosa sitten kaikesta ohjailusta huolimatta lihoo, on ratkaisu kirurginen - joko kireähkö ponnari vatsalaukun ympärille tai samaisen veskan koon minimointi hernepussivetoiseksi vatsahappokattilaksi.
Kätevää, eikö?
Paitsi että Darwinin teoria ei tue opittujen asioiden siirtymistä sukupolvelta toiselle. Eli jokainen uusi sukupolvi lihoo entistä enemmän, entistä nuorempana, eikä missään vaiheessa tajuta puhaltaa peliä poikki keskittymällä syyhyn - miksi jenkit lihovat?
Hauska yksityiskohta koskien noita lihavuusleikkauksia - ainakin Suomessa - on se, että päästäkseen leikkaukseen potilaan on ensin laihdutettava! Useimmat onnistuvat, josta voisi päätellä leikkauksenkin olevan turha; motivaatio laihduttamiselle on vain aiemmin ollut huono.
Vihdoin
Aamuhämärissä kaarsin salin eteen odotusta täynnä - vihdoin. Vieläkään ei ihan tikissä olla, mutta tarpeeksi lähellä ja tähän ikään olen oppinut ainakin sen, että kehoa pitää kuunnella: mikä on asiaan kuuluvaa lihasitkua ja milloin kipu on merkki siitä, että pitäisi lopettaa.
Meitä oli tänä aamuna yllättävän monta - ei vieläkään ruuhkaksi asti, mutta jokasyksyinen makkaranpolttoilmiö on selvästi kyseessä, seuraava piikki kävijämäärissä oletettavasti 1.1.2012. Aamutreenaajillehan kausivaihtelut näkyvät vain osittain, mutten toisaalta uskalla edes ajatella sitä happivajeen määrää, mikä salilla on esim. tänä iltana. Mahtaa olla mukavaa.
Aamun öörli böördeihin oli eksynyt yksi nainenkin, joka lyhyen lämmittelyn jälkeen suuntasi yllättävään laitteeseen - reisien lähentäjiin. Tiedätte varmaan sen täysin hyödyttömän hilavitkuttimen, jossa harjoitellaan gyne-käyntiä? En ole koskaan nähnyt yhtään miestä kyseisessä laitteessa, mutten toisaalta ole koskaan nähnyt salilla satunnaista naiskävijää, joka ei kyseiseen kotkottimeen istahtaisi reisiään aukomaan. Jonkun pitäisi ehkä kertoa näille naisille, että laitteesta saatava hyöty on korkeintaan kymmenesosa siitä, minkä saisi rehellisessä kyykkäämisessä/jalkaprässissä. Mutta nehän ovat joo brutaaleja miesvimpaimia. Ymmärrän. Revitelkää rauhassa minun puolestani.
Oma treeni meni sitten kuitenkin ihan hyvin. Rauta nousi ja kolotus oli siedettävää ja treenaaminen hauskaa. Alkuinnostusta, väitän.
Meitä oli tänä aamuna yllättävän monta - ei vieläkään ruuhkaksi asti, mutta jokasyksyinen makkaranpolttoilmiö on selvästi kyseessä, seuraava piikki kävijämäärissä oletettavasti 1.1.2012. Aamutreenaajillehan kausivaihtelut näkyvät vain osittain, mutten toisaalta uskalla edes ajatella sitä happivajeen määrää, mikä salilla on esim. tänä iltana. Mahtaa olla mukavaa.
Aamun öörli böördeihin oli eksynyt yksi nainenkin, joka lyhyen lämmittelyn jälkeen suuntasi yllättävään laitteeseen - reisien lähentäjiin. Tiedätte varmaan sen täysin hyödyttömän hilavitkuttimen, jossa harjoitellaan gyne-käyntiä? En ole koskaan nähnyt yhtään miestä kyseisessä laitteessa, mutten toisaalta ole koskaan nähnyt salilla satunnaista naiskävijää, joka ei kyseiseen kotkottimeen istahtaisi reisiään aukomaan. Jonkun pitäisi ehkä kertoa näille naisille, että laitteesta saatava hyöty on korkeintaan kymmenesosa siitä, minkä saisi rehellisessä kyykkäämisessä/jalkaprässissä. Mutta nehän ovat joo brutaaleja miesvimpaimia. Ymmärrän. Revitelkää rauhassa minun puolestani.
Oma treeni meni sitten kuitenkin ihan hyvin. Rauta nousi ja kolotus oli siedettävää ja treenaaminen hauskaa. Alkuinnostusta, väitän.
8.9.2011
Respect my authority
Cartman, tuo kaikkien pikkuterroristien isä, äiti, sisko ja sen veli, vetoaa aina äitinsä lausumaan, kun joku kehtaa nostaa laardin pöydälle ja haukkua Cartmania lihavaksi: "my mom says, that I'm just bigboned." Luiden painovariaatio on luokkaa plusmiinus 1 kilo, joten Ericin äiti - takavuosien keskiaukeamatyttö Huumehoro-lehdestä (vapaa suomennos) - taitaa vain olla turhan pehmeä lapselleen. Cartman on lihava.
Nykyajan tuottamat paino-ongelmat, kielemme runsaus ja värikkyys sekä nettideittailu ovat synnyttäneet varsin kirjavan ja laajan painoluokituskuvaelman, joka laitetaan uusiksi tässä ja nyt; asteikko on erityisen käyttökelpoinen etenkin nettideittailussa, jossa ihmiset arvioivat objektiivisen subjektiivisesti omaa vartaloaan.
Atleettinen
Mitä ilmeisimmin elämänsä uhrannut fitness-friikki, jonka rasvaprosentti yksinumeroinen. Naisen sanomana täysin paikkansa pitävä termi, miesten joukossa joitakin yksittäistapauksia, jotka muistelevat nuoruusvuosiaan ja/tai sekoittavat sanat atleetti ja kotletti.
Urheilullinen
Harrastaa säännöllisesti liikuntaa, muttei täysin tyytyväinen kroppaansa. Vähintäänkin muutama ylimääräinen kilo vyötäröllä (miehet), takapuolessa (naiset) tai muuten vain epäsuhtainen vartalo. Nykyajan "Urheilullinen" vastaa pulavuosien ruumillista työtä tehneiden "Normaalia".
Normaali
Ylipaino on aikamme kirous ja itsensä Normaaliksi tituleeraava on aina ylipainoinen. Tähän luokkaan sisältyy toisaalta suurin hajonta - joukossa on muutama oikeasti normaali, mutta myös läjä paksukaisia, jotka ilmoitusta jättäessään toiveajattelevat pääsevänsä luokkaan "Normaali" ennen ensitreffejä.
Muutama kilo liikaa
Lihava. Yksiselitteisesti. Jos kyseessä olisi oikeasti vain muutama kilo, kirjattaisiin luokaksi "Normaali", siispä niitä liikakiloja on muutama kymmenen. Tässä luokassa petos on pahimmillaan ja jos määritelmän saa itse taituroida ilmoitukseen, on se naisten kohdalla hyvin usein positiivishenkisesti "Muodokas". Samalla myös Cartmanin luokka.
XL/XXL/Rehevä/BB/Iso Vaalee
Nämä ovat jo sitten sitä osastoa, jossa omaa tavaraa ei ole nähty vuosikausiin ilman peiliä. X-kirjainten lukumäärä tai pehmentävät adjektiivit ovat sivuseikka, sillä tässä luokassa ylipaino on sairaalloista. Yllättäen mistään palvelusta ei löydy esivalintana luokkaa "Erittäin, erittäin lihava", johon nämä ihmiset oikeasti kuuluisivat.
Nykyajan tuottamat paino-ongelmat, kielemme runsaus ja värikkyys sekä nettideittailu ovat synnyttäneet varsin kirjavan ja laajan painoluokituskuvaelman, joka laitetaan uusiksi tässä ja nyt; asteikko on erityisen käyttökelpoinen etenkin nettideittailussa, jossa ihmiset arvioivat objektiivisen subjektiivisesti omaa vartaloaan.
Atleettinen
Mitä ilmeisimmin elämänsä uhrannut fitness-friikki, jonka rasvaprosentti yksinumeroinen. Naisen sanomana täysin paikkansa pitävä termi, miesten joukossa joitakin yksittäistapauksia, jotka muistelevat nuoruusvuosiaan ja/tai sekoittavat sanat atleetti ja kotletti.
Urheilullinen
Harrastaa säännöllisesti liikuntaa, muttei täysin tyytyväinen kroppaansa. Vähintäänkin muutama ylimääräinen kilo vyötäröllä (miehet), takapuolessa (naiset) tai muuten vain epäsuhtainen vartalo. Nykyajan "Urheilullinen" vastaa pulavuosien ruumillista työtä tehneiden "Normaalia".
Normaali
Ylipaino on aikamme kirous ja itsensä Normaaliksi tituleeraava on aina ylipainoinen. Tähän luokkaan sisältyy toisaalta suurin hajonta - joukossa on muutama oikeasti normaali, mutta myös läjä paksukaisia, jotka ilmoitusta jättäessään toiveajattelevat pääsevänsä luokkaan "Normaali" ennen ensitreffejä.
Muutama kilo liikaa
Lihava. Yksiselitteisesti. Jos kyseessä olisi oikeasti vain muutama kilo, kirjattaisiin luokaksi "Normaali", siispä niitä liikakiloja on muutama kymmenen. Tässä luokassa petos on pahimmillaan ja jos määritelmän saa itse taituroida ilmoitukseen, on se naisten kohdalla hyvin usein positiivishenkisesti "Muodokas". Samalla myös Cartmanin luokka.
XL/XXL/Rehevä/BB/Iso Vaalee
Nämä ovat jo sitten sitä osastoa, jossa omaa tavaraa ei ole nähty vuosikausiin ilman peiliä. X-kirjainten lukumäärä tai pehmentävät adjektiivit ovat sivuseikka, sillä tässä luokassa ylipaino on sairaalloista. Yllättäen mistään palvelusta ei löydy esivalintana luokkaa "Erittäin, erittäin lihava", johon nämä ihmiset oikeasti kuuluisivat.
6.9.2011
Anita Hirvonen
Anita Hirvonen on minulle idoli kahdella tapaa.
Ensinnäkin Anita on todistanut naistenlehtien laihdutusreportaaseissa, että laihtua voi yli sata kiloa ilman että se vaikuttaa millään tavalla ulkonäköön. Vaatii äärimmäistä analyysikykyä tajuta, ettei Anitan lihomisista kirjoiteta - vai milloin muka olette nähnyt "Lihoin silmittömät 15 kiloa kuukaudessa" -otsikon ja ilomielisen käkkäräpään kuvan siinä ohessa? Ne kevään korvan kilotiputukset kyllä uutisoidaan, josta syntyy se harhakuvitelma, että Anita olisi laihduttajien parhaimmistoa.
Ja nyt en syytä tietenkään Anitaa, vaan ämmäelämäntapalehtigenreä, joka kertoo puolitotuuksia.
Olen Anitalle myös kiitollinen siitä, että hän todisti Fysiikan olevan Painonvartijoita suurempi auktoriteetti. Painonvartijathan laskevat (ainakin jossain päin maailmaa vieläkin) pisteitä, joka suomeksi on kalorien ynnäämistä hieman eri asteikolla; yksi pinna vastaa tiettyä kalorimäärää. Loogisuudessaan WW toitottaa totuutena, että perunassa on nolla pistettä, sitä voi siis syödä vaikka kuinka paljon lihomatta. Anita onneksi romutti tämänkin myytin jossain haastattelussa toteamalla, ettei kaava hänen kohdallaan oikein toiminut - Anita kun pystyy syömään kattilallisen nollapisteperunoita tuosta vaan.
De va kukku de, kiitos Anita.
Ensinnäkin Anita on todistanut naistenlehtien laihdutusreportaaseissa, että laihtua voi yli sata kiloa ilman että se vaikuttaa millään tavalla ulkonäköön. Vaatii äärimmäistä analyysikykyä tajuta, ettei Anitan lihomisista kirjoiteta - vai milloin muka olette nähnyt "Lihoin silmittömät 15 kiloa kuukaudessa" -otsikon ja ilomielisen käkkäräpään kuvan siinä ohessa? Ne kevään korvan kilotiputukset kyllä uutisoidaan, josta syntyy se harhakuvitelma, että Anita olisi laihduttajien parhaimmistoa.
Ja nyt en syytä tietenkään Anitaa, vaan ämmäelämäntapalehtigenreä, joka kertoo puolitotuuksia.
Olen Anitalle myös kiitollinen siitä, että hän todisti Fysiikan olevan Painonvartijoita suurempi auktoriteetti. Painonvartijathan laskevat (ainakin jossain päin maailmaa vieläkin) pisteitä, joka suomeksi on kalorien ynnäämistä hieman eri asteikolla; yksi pinna vastaa tiettyä kalorimäärää. Loogisuudessaan WW toitottaa totuutena, että perunassa on nolla pistettä, sitä voi siis syödä vaikka kuinka paljon lihomatta. Anita onneksi romutti tämänkin myytin jossain haastattelussa toteamalla, ettei kaava hänen kohdallaan oikein toiminut - Anita kun pystyy syömään kattilallisen nollapisteperunoita tuosta vaan.
De va kukku de, kiitos Anita.
5.9.2011
Mr Murphy
Onnistuinpa sitten viikonlopun aikana saamaan sellaisen kuumetilan aikaiseksi, että sali jäi vain haaveeksi maanantaiaamuna. Sen verran huonoja kokemuksia kipeänä treenaamisesta, että tajuan odotella paranemista.
Prkl.
Prkl.
4.9.2011
Pahe
En tunnusta muita paheita kuin tupakoinnin. Tunnustamattomien listalla on alkoholi, tosin idolini Arne Ankan tavoin ajattelen sen olevan seuraus, ei syy.
Olen polttanut yli kaksikymmentä vuotta ja keskivauhti ja -annos tuona aikana on ollut noin parikymmentä punaista pötkylää per päivä. Päivätiun (uudissana = päivä plus tiu) paras edustaja on ehdottomasti aamun ensimmäinen tupakka, ensimmäinen sisäänimaisu, syvään hengitettynä ja rauhallisesti ulos valutettuna. En ole tiukempia päihteitä juuri harrastanut (tällä addiktoitumisvietillä se tuskin kannattaa), mutten usko että mikään voi koskaan ikinä voittaa aamun ensimmäistä tupakkaa kahvikupillisen kera.
Jokainen tupakoitsija haaveilee lopettamisesta ja heikoimmat meistä jopa tekevät asialle jotain; myös minä olen pariin otteeseen lakkoillut, laastaroinut itseni nikotiinilla, jauhanut kilokaupalla kurkun orvaskedelle hiovaa purkkaa ja syönyt karkkia sokeritaintumukseen asti, kunnes muutaman viikon kärvistelyn jälkeen totean olevani liian heikko (tässä asiassa). Olkoon. Ennemmin laiha ja pahanhajuinen, kuin ruusulta tuoksuva kireähermoinen läski.
Olen polttanut yli kaksikymmentä vuotta ja keskivauhti ja -annos tuona aikana on ollut noin parikymmentä punaista pötkylää per päivä. Päivätiun (uudissana = päivä plus tiu) paras edustaja on ehdottomasti aamun ensimmäinen tupakka, ensimmäinen sisäänimaisu, syvään hengitettynä ja rauhallisesti ulos valutettuna. En ole tiukempia päihteitä juuri harrastanut (tällä addiktoitumisvietillä se tuskin kannattaa), mutten usko että mikään voi koskaan ikinä voittaa aamun ensimmäistä tupakkaa kahvikupillisen kera.
Jokainen tupakoitsija haaveilee lopettamisesta ja heikoimmat meistä jopa tekevät asialle jotain; myös minä olen pariin otteeseen lakkoillut, laastaroinut itseni nikotiinilla, jauhanut kilokaupalla kurkun orvaskedelle hiovaa purkkaa ja syönyt karkkia sokeritaintumukseen asti, kunnes muutaman viikon kärvistelyn jälkeen totean olevani liian heikko (tässä asiassa). Olkoon. Ennemmin laiha ja pahanhajuinen, kuin ruusulta tuoksuva kireähermoinen läski.
2.9.2011
Juoppohulluja karppauskahvoja
Kuuntelin tänään tapani mukaan Radio Rockia matkalla töistä kotiin, mutta pakko oli vaihtaa kanavaa Alice Cooperin uuden megahitin tieltä. "I'll bite your face off" se lauloi - to-del-la omaperäistä. Lopettaisi jo, vanha transu. Kuuntelen ennemmin vaikka Ilkka Jääskeläistä.
Olisikohan ollut Iskelmä, johon hätäännyksissäni päädyin, mutta sieltä tulikin Jamppa Tuomisen falsetin sijaan Juha Vuorisen omaääninen blogilukutuokio. Juoppohullujuhalla on vähintään saman verran kahvaa vyötäröllä kuin meikäläisellä ja blogin aihe liittyikin juuri tähän.
Kuunneltuani jutun totesin puoliääneen itselleni, etten voisi olla samempaa mieltä (lue: enemmän samaa mieltä) herra Vuorisen kanssa. Ilman ääntä sisällön voi väijyä Iltalehdestä
Joskus aiemminkin kuunnellut Iskelmän "Terveyden tukipilarit" -ohjelmaa, mutta siitä ohjelmasta Juhan oma mielipide ei juuri käy esille moottoriturpa Paula Heinosen vyöryttäessä paatostaan tasaisena äänimattona. Juha esiintyy ohjelmassa itse asiassa aika objektiivisen oloisesti, joten blogin sisältö oli sinänsä pienimuotoinen yllätys.
Paula Heinosen seminaarissa olen muuten ollut kerran ja poistuin puolivälissä esitystä. Vaikka onkin melkoinen kisumirri viisikymppiseksi, ei New Age-hörhöily ja omasta tavarasta puhuminen jotenkin vain kantanut loppuun asti. Jos se olisi ollut hiljaa ja alasti, olisin jäänyt.
Olisikohan ollut Iskelmä, johon hätäännyksissäni päädyin, mutta sieltä tulikin Jamppa Tuomisen falsetin sijaan Juha Vuorisen omaääninen blogilukutuokio. Juoppohullujuhalla on vähintään saman verran kahvaa vyötäröllä kuin meikäläisellä ja blogin aihe liittyikin juuri tähän.
Kuunneltuani jutun totesin puoliääneen itselleni, etten voisi olla samempaa mieltä (lue: enemmän samaa mieltä) herra Vuorisen kanssa. Ilman ääntä sisällön voi väijyä Iltalehdestä
Joskus aiemminkin kuunnellut Iskelmän "Terveyden tukipilarit" -ohjelmaa, mutta siitä ohjelmasta Juhan oma mielipide ei juuri käy esille moottoriturpa Paula Heinosen vyöryttäessä paatostaan tasaisena äänimattona. Juha esiintyy ohjelmassa itse asiassa aika objektiivisen oloisesti, joten blogin sisältö oli sinänsä pienimuotoinen yllätys.
Paula Heinosen seminaarissa olen muuten ollut kerran ja poistuin puolivälissä esitystä. Vaikka onkin melkoinen kisumirri viisikymppiseksi, ei New Age-hörhöily ja omasta tavarasta puhuminen jotenkin vain kantanut loppuun asti. Jos se olisi ollut hiljaa ja alasti, olisin jäänyt.
Hyvästi jää
Hyvästelin tänään vaa'an. Yhteisen taipaleemme kunniaksi otin vielä yhden erän väsymätöntä vastustajaani vastaan ja yllätyksekseni voitin; paino on nimittäin laskenut takaisin lomaa edeltäviin lukuihin, ts. taisi kaikki lisäys olla vain suolaisen ruoan aiheuttamaa turvotusta, meikäläinen kun kotioloissa karttaa suolaa ruton lailla. Vastedes luotan vain peiliin edistymiseni mittarina.
Tälle päivälle osui myös lihastotuttautumisen viimeinen osio, jalkaharjoitus. Kinttutreeni on aina ollut kestoinhokkini, mutta 50-60 % kilolasteilla (maksimista) sekin oli tällä kertaa siedettävää. Saa nähdä laskeudutaanko huomenna portaita ja kuinka tyylikkäästi.
Viikonlopun ohjelmistoon kuuluu siis pari rauhallista pyörälenkkiä, á 25 km sekä palautusproteiinisörsseleiden hankinta. Tällä kertaa ajattelin hommata Fastin Muscle+ töhnää ihan vain siksi, että se on kalleinta ja Fastin mukaan parasta. Todennäköisesti se on myös erittäin pahaa ja pakkohan sen on silloin olla tehokasta, onhan?
Liian syvälle en vaakaa silti viitsi pihanurmeeni upottaa; saatan nimittäin sairaalloisen uteliaisuuskohtauksen yllättäessä sopia iloisen jälleennäkemishetken. Ihan vain tarkistaakseni missä mennään.
Tälle päivälle osui myös lihastotuttautumisen viimeinen osio, jalkaharjoitus. Kinttutreeni on aina ollut kestoinhokkini, mutta 50-60 % kilolasteilla (maksimista) sekin oli tällä kertaa siedettävää. Saa nähdä laskeudutaanko huomenna portaita ja kuinka tyylikkäästi.
Viikonlopun ohjelmistoon kuuluu siis pari rauhallista pyörälenkkiä, á 25 km sekä palautusproteiinisörsseleiden hankinta. Tällä kertaa ajattelin hommata Fastin Muscle+ töhnää ihan vain siksi, että se on kalleinta ja Fastin mukaan parasta. Todennäköisesti se on myös erittäin pahaa ja pakkohan sen on silloin olla tehokasta, onhan?
Liian syvälle en vaakaa silti viitsi pihanurmeeni upottaa; saatan nimittäin sairaalloisen uteliaisuuskohtauksen yllättäessä sopia iloisen jälleennäkemishetken. Ihan vain tarkistaakseni missä mennään.
1.9.2011
Lihasten herättelyä, osa 2
Eilinen käsien, olkapäiden ja rintalihasten herättely sai tänään jatkoa selkä- ja vatsalihasten kyydittämisellä. Ja vaikka muka kuinka hiljaa, hitaasti ja lelusti olin eilen nostelevinani, niin tänä aamuna olo oli kuin keskitysleirin kestokiusatulla - kaikki rääkätyt lihakset huusivat kuorossa kipuaan.
Jos huomenna vielä viimeistelen kropan kivuttomat paikat - nuo kaksi kävelyyn tarkoitettua tikkua - voin ilmoittautua suoraan johonkin parantolaan haavojani nuolemaan. Paitsi että viikonloppunahan pitää pyöräillä. Saattaa nimittäin olla vikat fillarikelit käsillä. Niin masokisti en nimittäin ole, että nastarenkaita virittelisin talvipyöräilyyn.
Jos huomenna vielä viimeistelen kropan kivuttomat paikat - nuo kaksi kävelyyn tarkoitettua tikkua - voin ilmoittautua suoraan johonkin parantolaan haavojani nuolemaan. Paitsi että viikonloppunahan pitää pyöräillä. Saattaa nimittäin olla vikat fillarikelit käsillä. Niin masokisti en nimittäin ole, että nastarenkaita virittelisin talvipyöräilyyn.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)