Olen anonyymi bloggaaja. En toitota maailmalle nimeäni, mutten toisaalta paukuta tekstissäni mitään sellaistakaan fantasiaa, etteikö tätä voisi joku tuttunikin lukea. Olen siis rehellinen, mutta jokseenkin kaino harrastukseni suhteen.
Tässä kohtaa sivuhuomautuksena, että anonyymin netin puoltajat saavat ääneni seuraavissa vaaleissa. Paitsi jos ovat persuja. Tai kepuja. Tai vihreitä. Mutta kuitenkin - vapaa sisällöntuotto rulaa, lieveilmiöistä huolimatta.
Anteeksi ajatuksieni rönsähdys, pakko oli sivuta näin tärkeää off-topicia. Pointtini oli siis se, etten kerro kirjoittamisistani muille ja vaikken ajatuksiani juuri sensuroi, ei tässä blogissa julistetut mielipiteet ja aiheet juuri vilahtele päivittäisessä dänkä-dänkässäni.
Siksipä oli pienoinen yllätys, että ajauduin eilen laihdutuskeskusteluun naiskollegan kera ja erityisen äimistyttävää se, että päätopikki oli äskettäinen aiheeni, veriryhmädieetti.
Minähän dumasin hurmeryhmälaihiksen osastoon aromipesä, mutta kun kuuntelin kohtuullisen täysipäistä naistyötoveriani yhden lounastauon verran, olin jo hetken valmis tarkistamaan näkökantojani dieetin toimivuuden suhteen. Onneksi minua on vaikea käännyttää ilman asetta.
Tajusin nimittäin pian rivien välistä seuraavat seikat:
-Pirkko (nimi muutettu) oli selvästi rajoittanut ravinnonsaantiaan siitä yksinkertaisesta syystä, että moni ruoka-aine oli kiellettyjen listalla
-Ruokien joukosta oli poistunut ne epäterveellisimmät ja lihottavimmat (itse asiassa kaikkien veriryhmien ohjeistus on hyvinkin terveellinen)
-Pirkko (nimi edelleen muutettu) oli aloittanut päivittäiset, tunnin kävelylenkit
Siispä kollegani oli aloittanut fysiikan lakien mukaisen laihdutuskuurin, vaikka luuli toteuttavansa jotain ihan muuta. En hennonut oikoa vääräuskoista, joten tyydyin nyökkäilemään ja ihailemaan jo hieman kaventunutta olemusta.
Lukekoon totuuden sitten vaikka blogistani, prkl.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti