BMI tulee sanoista Body Mass Index ja on lihavuuden määrittelemisessä käytetty indeksiluku - paino jaetaan pituuden neliöllä ja sitä rataa, kaikkihan me tämän tiedämme, mutta onko kukaan koskaan ajatellut, kuinka typerä ja vahingollinen mittari se on? Ehkä se joo yhteismitallistaa Ameriikan rannikkojen valaat keskenään, mutta jos vaikka perus tohtori sykerö vastaanotollaan väittäisi minua pelkästään indeksiin perustuen lievästi/merkittävästi lihavaksi, niin tauluun tulisi, välittömästi.
En nimittäin ole lihava (tähän Cartman sanoisi olevansa isoluinen).
Vuosia jatkunut kuntosaliharrastus on kasvattanut lihasmassaa ja jos kymmenisen kiloa kevyempänä päädyin rasvaprosenttiin 11, niin tyhmäkin tajuaa BMI:n valehtelevan kohdallani rajusti. Olin siis mainitulla rasvaprosentillakin luokassa "lievästi lihava" ja nyt, kymmenen kiloa painavampana, huolestuttavan lähellä määritelmää "merkittävästi lihava".
En minä alipainoinen ole, siitä todisteena jenkkakahvat, mutta kritisoin voimakkaasti BMI:n käyttöä "yleismittarina". Minun silmä ainakin erottaa ilman kilo-, sentti- ja BMI-infoa, onko vastaantuleva kesähame painoluokassa "erittäin babe", "menisi viikonloppuna" vai "silmäni palavat".
Voidaanko siis sopia, että BMI-indeksia saa käyttää vain ja ainoastaan 167-173 cm pitkiin ihmisiin, jotka silmämääräisesti arvioiden eivät omista lainkaan ylimääräistä lihasmassaa? Vaikka niihin...miksi niitä nyt kutsutaan...naisiin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti