Aiemmin väitin, ettei geeneillä ole mitään tekemistä laihtumisprosessissa. Pysyn edelleen kannassani.
Mutta ei tarvitse kuin kävellä Espa päästä päähän, varovasti sivusilmävilkuilla naisfiguureita ja vielä varovaisemmin miesten varjokuvia (paljastun mieluummin heteroksi), niin huomaa geenien vaikutuksen ja merkityksen ihmiskeholle.
Miehillä on tasan kaksi vaihtoehtoista lihomistapaa: tasapaksu pölkkykroppa tai hieman yleisempi keskivartalokeräymä. Jälkimmäisiä haukutaan lievemmässä muodossaan jenkkakahva-anteroiksi, mutta jos kahva löytyy edestäkin, oppii nopeasti tottelemaan nimeä kaljamahapentti.
Naisilla taas variaatioissa löytyy (tässäkin asiassa haluavat näemmä erottua): on päärynää, tasapaksua, jalkapallokenttäahteria, pilarikinttua, hehtotissiä...oikeastaan vain ne vatsakkaat puuttuvat. Tai on niitäkin, mutta kaatuvat yleensä muiden ominaisuuksiensa puolesta laariin "tasapaksut".
Oliko tällä kaikella arvostelulla ja luokittelulla sitten jokin pointti? Kyllä vain.
Jos minä kuuluisin sarjaan tasaisesti (ei sopivasti) lihava, niin tätä blogia tuskin olisi. Minä olen se jenkkakahva-antero, jonka vartaloon kuuluvat kahvat juuri niin kauan, kun vartalossa esiintyy grammakin ylimääräistä laardia. En piru vieköön suostu myöntämään, että olisin mistään muualta lihava, mutta koska esi-isäni elivät näköjään siinä geneettisesti heikompien luolassa, on kohtaloni blogini otsikko. Rasva kun palaa kehosta tasaisesti, eikä paikallisesti, kuten ostos-tv erheellisesti väittää niissä viisi-minuuttia-tässä-kidutuslaitteessa-riittää-mainoksissa.
