Kokosin pyörän ohjeiden mukaan. Kuva- ja kielimaailmasta päätellen alkuperäiset ohjeet olivat ruotsiksi, josta ne oli käännetty kiinaksi ja Google Translatoria edelleen hyväksikäyttäen suomeksi. Useimmiten meni arvauksen puolelle, mutta lopputulos palkitsi - pyörä oli lähes samannäköinen, kuin Bilteman esittelypyörä. Tai no, lokarit uupuivat, mutten jaksanut aloittaa alusta mokomien takia, veden roiske naamaan estää tankoon nukahtamisen.
Aluksi varovainen, tunnusteleva lenkki kiskalle ja takaisin. Ärrältä ostettu energiajuoma ja tupakka-aski pitivät huolen siitä, ettei reilun viiden kilsan matkanteko aiheuttanut kunnon karttumisen tai painopudotuksen välitöntä vaaraa, mutta pyörä tuntui toimivan hyvin, joten Google Mapsiin luomaan illan tavoite, 15 kilometrin pyrähdys lähikorttelien ympäri. Ehkä noin viidesosa reissusta oli takana, kun totesin pohkeiden ja reisien kylpevän maitohapporoiskeissa; lopun kymmeneen kilometriin sainkin sitten uhrattua lähes tunnin. Muistan kilpailleeni väkevästi hyväkuntoisen juoksulenkkeilijän kanssa, taisinpa jopa voittaa etupyörän mitalla; mahtoi juoksijaa keljuttaa.
Seuraavana aamuna istumiseen tarkoitetut lihakset anoivat vapaapäivää ja pyöräilyshortseja, eikä kropassa ollut juuri vahingoittumatonta lihasta tai lihasryhmää - kaikkialle sattui, kaikki sattui. Onneksi muistin pentuvuosilta, että tunne on ohimenevä, olisi pyörä muuten saattanut päätyä huutonettiin osastolle maksetaan-jos-haet-heti, ei-hintavarausta.
Kävin tuona kivuliaana aamuna vaa'allakin (odotin ehkä laihtuneeni). Tiesin toki, missä lukemissa noin suunnilleen liikutaan, mutta jotenkin sen aamun numerot pysäyttivät erikoisuudellaan: vehje näytti pelkkää ykköstä. Hetken luulin vehkeen rikkoutuneen, ennen kuin tajusin pisteen lukemien välissä - olin saavuttanut uuden henkilökohtaisen ennätykseni.
Painoin 111,1 kg. Hyvä jumala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti