"Kun minä olin nuori..."
Tuota kuuli pentuna paljonkin, mutten uskonut itse sortuvani samaan lauseeseen. Sorrunpa nyt kuitenkin.
Kun minä olin nuori, oli ala-asteluokallamme yksi hiukan pyöreämpi oppilas. Samoin molemmilla rinnakkaisluokilla. Muutenkin tuntuu, että "läski per luokka" oli aika keskimääräinen profiili keskenkasvuisilla, enkä minäkään ollut ainoa laiheliini, joka pystyi laskemaan näkyvien kylkiluiden kokonaismääräksi yli kymmenen. Yhteenveto: pennut olivat laihoja, lihavat olivat säännön vahvistavia poikkeuksia.
Nyt kun katsoo alaluokkien ryhmäpotrettia, voi vaivatta bongata 5-6 merkittävän ylipainoista pentua, saman verran tukevia, pari isoluista ja vain muutaman lommoposken.
Syitä sen kummemmin analysoimatta (kaikkihan me ne tiedämme) olen varma, että seuraavan viiden vuoden sisällä nähdään Suomessakin ensimmäinen tenaville tarkoitettu Fat Camp. Odotan jo etukäteen innolla sitä jeesustelua, mitä aiheen tiimoilta saadaan aikaiseksi. Ihan vain verrokkina sille olemattomalle polemiikille, mitä käydään lapsiemme lihavuuden aikaansaamista ongelmista tulevaisuudessa. Vai väittääkö joku, että nuo ylipainoiset kersat hoikistuvat vanhemmiten?
Puolileikillä toteuttanut omassa päässäni ultimate fat campin ja sen toimintamallin: 10 km pitkä saari, jossakin ulapalla tai ulkosaaristossa, uintimatka mantereelle useita kilometrejä. Saaren eteläpäässä tarjoillaan maittava velliaamiainen klo 06:00 - 06:03 välisenä aikana. Syödä saa niin paljon kuin jaksaa ja ehtii, ruokailuvälineenä teelusikka. Tämän jälkeen vapaamuotoista hippaleikkiä ja harrastustoimintaa, kevyt salaattilounas klo 11:00 - 11:05 saaren pohjoiskärjessä (kymmenen kilometrin päässä). Iltapäivällä edelleen vapaamuotoista ilakointia ja sukupuolten välisiä esipuberteettiriittejä, päivän viimeinen ateria, kesäkurpitsakeitto, tarjolla saaren eteläpäässä klo 18:00 - 18:05. Jälkiruoaksi rusina. Ja sama rumba seuraavana päivänä, aloitus vastakkaisesta saarikärjestä.
Kyllähän tuossa heikkouksiakin löytyy, ainakin metsänelävien kannalta. Saattaisi siinä olla kurre jos toinenkin vaaravyöhykkeellä ja kenttänuotiolla kärisemässä, kun nälkäiset teinit niitä paljain käsin jahtaisivat. Ja kärpässienet ja muut myrkylliset vinokkaat; nekin pitäisi poistaa ennakkoon nälkäisten lasten ulottuvilta, söisivät vielä.
Tulokset noin laihtumisen kannalta olisivat varmasti hyvät, eikä luulisi olevan motivaatiopulaa kotonakaan laihduttaa, kun äippä aprikoi seuraavan kevään korvalehdillä, pitäisikö jälkikasvu tänäkin kesänä ulkoistaa kuukauden mittaiselle läskileirille.
Mutta vakavasti - mihin tämä yhteiskunta on menossa, kun emme osaa itse huolehtia itsestämme? Kysyy hän, eikä vastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti