20.8.2011

Paradoksaalista

Hommasin itselleni aikoinaan nk. peruspyörän. Tavoitteena oli siis vain ja ainoastaan tiputtaa painoa ja saada ehkä kuntoakin siinä ohessa. Eihän välineellä pitäisi olla väliä? Raskaampi pyörä, parempi kunto?

Samalla logiikalla voisi tietysti ottaa tarakalle 50 kilon perunasäkin ja laskea kumeista ylimääräiset ilmat, koska siitähän sitä vasta kunto kertyisi, eikö?

Nyt on siis harrastuksen edetessä iskenyt pakottava tarve päivittää pyörä. Vaikka nykyiselläkin viiletän harva se päivä käyräsarvisten ohi, tuntuu toisinaan siltä, että nautintoa voisi maksimoida (ja lompakkoa minimoida) kunnon vehkeellä.

Ehkä sitten ensi keväänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti