Tankokahvat

Otsikko ei ole johdannainen, murteellinen ilmaisu tangotanssille, eikä mikään muukaan jenkkakahvasanaleikki (enpäs ikinä uskonut kirjoittavani edellistä yhdyssanahirviötä). Puhun polkupyörän tangosta, ja sen päissä esiintyvistä "kahvoista", kädensijoista, pidikkeistä. Eikä nyt tule kehuja.

Ehkä se on halpispyörän merkki, että huomasin kumisten kahvojeni liikkuvan jo ensimmäisten pyöräretkien aikana. Ihan vähän, salaa ja kavalasti niin, ettei sitä olisi muusta huomannut kuin tangon näennäisestä pidentymisestä. Millejähän se vain oli, mutta kahvan päät olivat silti tyhjää täynnä, eikä ote tuntunut enää kovin luotettavalta, joten jotain oli tehtävä.

Yritin vetää kahvat takaisin alkuasentoonsa. Ei toiminut. Työnsin, sama tulos. Työnsin ja vedin näppylähanskat kädessä - ehei. Paukutin lihanuijalla kumitötterön päätä, ei liikkunut. Herätin sisäisen anarkistini ja otin kahvat kokonaan pois, tavoitteena selvittää tilanne lopullisesti ja juurta jaksaen. Keksin mielestäni nerokkaan idean ja levitin paljaalle metallitangolle liukast...fairya (oikeasti Pirkkaa) ja johan alkoi tapahtua - tanko suorastaan imi kahvani. Heikkoutena mainittakoon, että kahva myös pyöri villisti tangon päällä, eikä siitä olisi voinut edes kuvitella pitävänsä kiinni pyöräillessään.

Ilman niksipirkan ohjeistustakin tajusin, että mönjä on saatava pois kahvan sisältä ja metallitangosta. Viimeksi mainittu oli nakki ja pala; pyyhkäisy talouspaperilla. Mutta se kahva. Voi hyvä sylvi ja pari muuta tyttölasta. Halkaisijaltaan n. 2,5 senttiä ja 15 senttiä syvästä kumitötteröstä ei ylimääräisiä ainesosia noin vain poistella. Aikani taiteilin talouspaperista rullamaisia kääryleitä ja hinkkasin tötskää joka suunnasta, mutta joka tarkastuksen yhteydessä huomasin, että kumin lisäksi tötterössä tuoksui sitruunaraikas liukasteeni.

Päädyin sitten föönaamaan hiustenkuivaajalla molemmat tötteröt "kuiviksi", á tunti per tuutti. Jonka jälkeen asensin kahvat pyörään apinanraivolla, veitsellä ja asenteella varustettuna. Ja jonka jälkeen ne edelleen pyörivät jonkin verran.

Illan pyörälenkillä (20,05 km, 905 kcal) en ollut kuin kaksi kertaa lähellä vetää elämäni turvat, kun hantaaki lipsahti ylämäessä alta.

Kaikkeen sitä ihminen käyttääkin aikaansa.